Bite Force Quotient (BFQ) on numeerinen arvo, jota käytetään edustamaan eläimen puremisvoimaa ottaen huomioon myös tekijät, kuten eläimen koko. Puhtaan puremisen voimatiedot voivat olla erittäin mielenkiintoisia, mutta vaikeasti vertailtavia eri lajien välillä; käyttämällä Bite Force Quotientia, tutkijat voivat vertailla lajeja ja pohtia, miten ja miksi näillä eläimillä on erilaiset leukavahvuudet.
Klassisesti purentakyky määritetään ottamalla kuiva leukaluu ja käyttämällä sitä vivuna luun epäonnistumispisteen määrittämiseen; toisin sanoen luuta käytetään vivuna, kunnes se halkeaa. Purentakyky heijastaa leuan murtamiseen tarvittavaa painetta. On myös mahdollista käyttää eläviä eläimiä tietojen keräämiseen saamalla eläimet puremaan esineitä, jotka on varustettu paineanturilla. Tämä menetelmä on kuitenkin epätäydellinen, koska eläin ei saa purra täydellä voimalla.
Kun Bite Force Quotient lasketaan, tutkijat ottavat puremisvoimatiedot ja pitävät niitä eläimen koon, saaliin enimmäiskoon ja saalistustyyppien rinnalla. Kaikki nämä tiedot on liitetty kaavaan, joka tuottaa yhden numeron, joka heijastaa purentavoimaa ja säätää ulkoisia tekijöitä. Tällaisia tietoja voidaan sitten käsitellä monin eri tavoin katsellakseen eläinten maailmaa tuorein silmin.
On huomattava, että pussieläimillä näyttää olevan joitakin maailman korkeimmista purentakykyosuuksista, samoin kuin pilviset leopardit ja Tasmanian Devils, jotka työntävät krokotiilin kaltaisia eläimiä heti kilpailun ulkopuolelle. Korkea purentakyky ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että eläin tekee eniten vahinkoa; pussieläimet, kuten koalat, voivat esimerkiksi aiheuttaa paljon vahinkoa kehon koolle, mutta useimmat ihmiset mieluummin pitävät koalan puremaa kuin leijonan pureman, koska leijonat ovat paljon suurempia ja tehokkaampia.
Tutkimalla tietoja eri puolilta maailmaa tutkijat voivat oppia lisää siitä, miten eläimet ovat kehittyneet, miksi joillakin eläimillä on niin korkea purentakyky ja miksi toiset ovat suhteellisen heikkoja. Nämä tiedot voidaan kerätä myös sukupuuttoon kuolleista eläimistä, jos murtuva leukaluu voidaan saada, mikä voi antaa tietoa siitä, miten ja missä kyseiset eläimet ovat asuneet.