“Bloop” on nimi, jonka USA: n kansalliset valtameri- ja ilmakehäviranomaisten hydrofonit ovat ottaneet vastaan useaan otteeseen kesällä 1997. Sen lähde on tuntematon.
Bloop -äänellä on vaihteleva taajuus, jota pidetään merieläinten tunnusmerkkinä, mutta sen äänenvoimakkuus oli paljon kovempi kuin suurimpien valaiden antamat puhelut. Äänen sijainnin arvioitiin olevan noin tuhat kilometriä Chilen rannikolta, lähellä saavutettavuuden valtameripistettä, joka tunnetaan nimellä Point Nemo.
Bloop otti hydrofonit käyttöön Deep Sound Channelissa, joka on erityinen valtameren kerros, jossa äänet voivat kulkea satoja kilometrejä. Bloopin poimimiseen käytetty hydrofonijärjestelmä on kylmän sodan jäänne, jota aiemmin käytettiin Neuvostoliiton sukellusveneiden havaitsemiseen, mutta nykyään sitä käytetään merentutkimukseen. Verkon nimi on SOSUS, lyhenne sanoista Sound Surveillance System.
Merentutkijat ovat eri mieltä siitä, onko lohko biologista alkuperää vai jostain muusta lähteestä. Hydrofonijärjestelmä on poiminut muita epätavallisia ääniä, joiden nimet ovat Train, Whistle, Slowdown, Upsweep ja Gregorian Chant. Monet näistä on jäljitetty valtameren virtauksiin tai tulivuoren toimintaan, mutta jotkut, kuten Bloop ja Slowdown, pysyvät tunnistamattomina, vaikka vain Bloopilla on akustinen allekirjoitus, joka saa sen näyttämään biologiselta.
Koska konservatiivinen, yksi merentutkija, joka keskusteli CNN: n kanssa vedenalaisia ääniä koskevasta artikkelista, huomautti, että Bloop saattaa olla Etelämantereen jäätiköistä katkeavan jään ääni, joka perustuu osittain siihen, että se havaittiin suhteellisen etelään. Tämä näyttää kuitenkin olevan puhdasta spekulaatiota.
Luonnollisesti jotkut maallikot ovat arvelleet, että Bloop saattaa olla jättimäisen kalmarin kutsu, jonka tiedetään asuvan syvänmerellä ja kasvavan jättimäiseen pituuteen. Tämä on kuitenkin melko mahdotonta, koska kalmarilla ei ole kaasutäytettyä pussia, joka on välttämätön minkä tahansa puhelun soittamiseksi. Bloop voisi olla massiivinen valas, mutta tämä vaikuttaa epätodennäköiseltä, koska valaiden on tultava pinnalle vähintään kahden tunnin välein hengittääkseen, ja voisi kuvitella, että merimiehet tai lentokoneen lentäjät olisivat jo nähneet tällaisen leviatanipeto.