Body -taiteella on rikas historia lähes kaikissa maailman kulttuureissa tatuoinnista bodypaintingiin. Vaikka nykyaikaista body -taidetta pidetään joskus kapinallisten nuorten valtakuntana, liikkeen elpyminen on tuonut kehon taidetta takaisin valtavirtaan. Termi “bodypainting” tai kehonmaalaus voi viitata moniin asioihin, mukaan lukien, mutta ei rajoittuen, kasvomaalaukseen ja vartalomaalaukseen länsimaisessa kulttuurissa, mendhiin (tai hennaan) Intiasta, woadiin muinaisesta Skotlannista, huito etelästä Amerikka ja tatuoinnit.
Alun perin kehon maalia käytettiin seremonioiden, kuten avioliittojen, hautajaisten, täysi -ikäisten rituaalien tai taistelujen ja sotien aikana. Sitä harjoitetaan edelleen tähän tarkoitukseen joissakin yhteiskunnissa nykyään. Kehon maalausta käytettiin usein uskonnollisissa seremonioissa, ja esimerkkejä tästä voidaan jäljittää varhaisen aikakauden luolamaalauksiin eri puolilla maailmaa.
Body -taiteella on myös pitkät perinteet teatteri- ja esittävän taiteen maailmassa, kuten japanilaisen Kabuki -teatterin perinteiset valkoiset kasvot. Jotkut pitävät myös nykyaikaisen sirkuksen pellemeikkiä kehon taiteen muotona. Esittävän taiteen kehon taiteen tapauksessa käytetyt menetelmät ja materiaalit ovat usein voimakkaasti varjeltuja salaisuuksia esiintyjien keskuudessa.
Amerikassa bodypainting heräsi eloon 1960 -luvulla, kun “hipit” tai vastakulttuuri omaksui oman kehon mukavuuden ihanteet ja oikeuden koristella sitä parhaaksi katsomallaan tavalla. Tänä aikana ranskalainen taiteilija Yves Klein ryösteli myös maalauksia taidemaailmaan. Yves Klein maalasi mallinsa ja pyysi niitä rullaamaan, heittämään tai muulla tavoin painamaan lomakkeensa paljaalle kankaalle.
Vaikka kehonmaalausta ei aina harjoiteta alastomasta aiheesta, harrastajat ovat yleensä samaa mieltä siitä, että se sai alkunsa tällä tavalla. Nykyään termi bodypainting voi käsittää koko seinämaalauksen alastomasta ihmiskehosta, siveellisen maalauksen kukasta lapsen poskelle karnevaaleilla tai urheilufani maalaa suosikkiurheilijanumeronsa selälleen. Kaikkia näitä pidetään pätevinä esimerkeinä nykyaikaisesta bodypaintingista.
1990 -luvun lopulla ja 2000 -luvun alussa populaarikulttuuri koki paluun perinteisempään maalaukseen. Tämä todettiin kysynnän kasvussa hennaan, aineeseen, jota käytettiin perinteisen intialaisen mendhi -taiteen suunnittelussa. Toinen nousu tapahtui “heimo” -tyylisten tatuointien suhteen.
Bodypainting -trendi on myös löytänyt tiensä erilaisiin media- ja mainosvälineisiin. Merkittävin on esimerkiksi Sports Illustrated -uimapuku -osio, jossa mallit eivät käytä muuta kuin maalattuja bikinejä. Playboy on myös esitellyt useita asetteluja ja mainoksia erilaisilla runkomaaleilla.