Sidoksen entalpia on termodynamiikan tutkimuksessa käytetty termi, joka viittaa energian määrään, joka tarvitaan hajottamaan kemiallinen sidos, joka on muodostettu molekyylin kahden atomin väliin. Koska sidoksen lujuus vaihtelee kemiallisten reaktioiden välillä, joukkovelkakirjojen entalpia -taulukon sisältämät sidoksen entalpia -arvot on annettu keskiarvoina. Yleensä nämä arvot ilmaistaan kJ/mol, vaikka ne joskus esiintyvät muodossa kJ mol-1. Koska tätä arvoa voidaan käyttää määrittämään lämmönvaihto, jonka odotetaan tapahtuvan kemiallisissa reaktioissa, sitä käytetään toisinaan vaihdettavasti termien sidoksen dissosiaatioentalpia ja sidoksen dissosiaatioenergia kanssa.
Kemiallinen sidos katkeaa eri tavoin. Neutraalin molekyylin halkeaminen tai katkaisu, joka johtaa anioniin (negatiivisesti varautunut ioni) ja kationiin (positiivisesti varautunut ioni), on tapahtunut heterolyysin kautta. Sitä vastoin, jos molekyylin sidoksen rikkominen johtaa kahteen parittomaan elektroniin tai vapaisiin radikaaleihin, prosessi on aloitettu homolyyttisen halkeamisen kautta.
Molekyylikemiassa sidoksen entalpia viittaa myös termodynaamisen reaktion todennäköisyyteen järjestelmässä. Yksi tämän potentiaalin muuttujista on tietysti sidoksen lujuus. Yleisesti ottaen vahvimmat sidokset löytyvät lyhyimmistä muodostelmista, koska mukana on vähemmän molekyylejä. Lisäksi, jotta reaktio olisi endoterminen, järjestelmän on saatava energiaa. Muussa tapauksessa energian häviämisellä reaktio määritellään eksotermiseksi ja tuottaisi uuden alemman entalpiasidoksen.
Edellä esitetyn perusteella voidaan myös sanoa, että sidoksen entalpia edustaa kemialliseen sidokseen varastoituneen energian määrää. Itse asiassa lämmönvaihto tai energiansiirto, joka tapahtuu kemiallisen reaktion tapahtuessa, voidaan laskea vähentämällä sidoksen entalpia -arvoa sidoksen muodostamiseen tarvittavalla energiamäärällä. Yhdisteen kemiallinen yhtälö huomioon ottaen entalpia on endoterminen prosessi, joka tapahtuu kaavan reagoivalla puolella. Sitä vastoin eksoterminen reaktio tai kemiallisen sidoksen luomiseen tarvittava energiamäärä esitetään yhtälön tuotepuolella.
Järjestelmän kokonaisentalpiaa ei kuitenkaan voida määrittää tarkasti, ellei se ole suljettu järjestelmä. Koska täydellisessä eristyksessä on erittäin vähän järjestelmiä, lasketaan entalpiamuutos järjestelmän sisällä. Mihin suuntaan tämä muutos suuntautuu, riippuu siitä, onko kemiallinen reaktio endoterminen vai eksoterminen. Ensimmäisessä entalpiamuutos mitataan järjestelmään otetun energian määrällä, toisin kuin jälkimmäisessä vapautuneen energian määrällä. Entalpian muutoksen arvo kummassakin reaktiossa on sama ja se ilmaistaan +ve tai –ve.