Borosilikaattilasi on lasityyppi, joka sisältää vähintään 5% boorioksidia. Boorioksidi tekee lasista kestävän äärimmäisiä lämpötiloja ja parantaa sen kestävyyttä kemialliselle korroosiolle. Tämä lasi on erittäin suosittu tieteellisten instrumenttien valmistuksessa, ja sitä käytettiin aikoinaan laajalti myös lasien valmistamiseen keittiöihin. Nykyään sooda-kalkkilasi on suosituin lasi keittiövälineissä, koska se on yleensä halvempaa valmistaa.
Borosilikaattilasin keksintö on yleensä saksalaisen Otto Schottin ansiota, joka työskenteli 19 -luvulla. 1800 -luvun loppuun mennessä sen valmistusprosessi oli jalostettu, ja vuonna 1915 Pyrex -merkin alla julkaistiin kuuluisa boorisilikaattikeittiötuotteiden sarja. Koska se on vahvempi ja kestävämpi kuin perinteinen lasi, sillä on useita kauaskantoisia käyttötarkoituksia.
Tämä lasi ei tietenkään ole voittamaton. Se halkeilee, jos se altistuu erittäin äkillisille ja radikaaleille lämpötilanvaihteluille tai jos se putoaa. Lasi kuitenkin halkeaa tai napsahtaa todennäköisemmin kuin särkyä, mikä tekee siitä turvallisemman olla tilanteessa, jossa rikkoutuminen on huolenaihe. Jos lasista valmistetut tuotteet halkeilevat, niiden puhdistaminen on yleensä helpompaa ja turvallisempaa kuin särkynyt lasi.
Borosilikaattilasi kestää sekä äärimmäistä kuumuutta että kylmää, joten se on erittäin suosittu laboratoriolasiesineissä ja muissa tieteellisissä laitteissa. Siinä on myös alennettu lämpölaajenemisnopeus, mikä voi tehdä siitä hyödyllisen esimerkiksi teleskooppien ja muiden korkean tarkkuuden linssien kaltaisissa kohteissa, joissa linssin pinnan on oltava hyvin tasainen, jotta saadaan selkeä kuva.
Lasi kestää myös kemiallista korroosiota, mikä voi olla erittäin hyödyllistä kokeissa ja kemiallisessa varastoinnissa. Vaikka kaikki lasit ovat yleensä melko kemikaaleja kestäviä, tämä lajike pystyy käsittelemään erittäin haihtuvia kemikaaleja ydinjätteen kanssa.
Sen lisäksi, että borosilikaattilasia löytyy tieteellisistä laboratorioista, sitä voidaan nähdä myös ikkunoissa, huippuluokan valaistuksessa, astioissa ja joissakin muissa sovelluksissa. Pääsääntöisesti sen avulla valmistetut tuotteet ovat kalliimpia kuin tavallisesta lasista valmistetut, koska näiden tuotteiden valmistus vaatii enemmän lämpöä ja enemmän työvoimaa.