Perinteisessä mielessä elättäjä on kotitaloudessa oleva henkilö, joka ansaitsee elantonsa voidakseen tukea muiden päivittäisiä tarpeita. Tätä henkilöä kutsutaan verotuksessa kotitalouden päämieheksi tai suurituloiseksi. Elättäjä tarjoaa ensisijaisen taloudellisen tuen kotitaloudelleen ja tukee usein puolisoa, lapsia, vanhempia ja muita huollettavia.
Sana leipämies on oikeastaan slängi -termi, joka juontaa juurensa 1800 -luvun alkuun, jolloin englantilaiset rinnasivat leivän rahaan. Siten elättäjä oli joku, joka ”huolehtii elantonsa muille, erityisesti perheelle”. Sana “voittaa” lisättiin, joka on peräisin samasta latinalaisesta juurisanasta kuin “herra”. Monissa kulttuureissa tämä henkilö on perinteisesti ollut kotitalouden miespää.
Idea, jonka mukaan isät olivat tärkeimmät elättäjät, kun taas äidit jäivät kotiin hoitamaan lapsia, oli hyväksytty osa elämää useimmissa kotitalouksissa aina teollisuuskauden alkuun saakka, jolloin naiset alkoivat lähteä uralle tehtaissa ja hikiliikkeissä. Kuitenkin joillakin alueilla aviomies ja isä nähdään edelleen tärkeimpinä elättäjinä, kun taas muut perheenjäsenet vain tukevat perhettä lisätuloilla.
Vaikka termi elättäjä nosti miehet tärkeimmäksi tarjoajaksi, se loi myös kuvan isistä etäisiksi hahmoiksi, jotka eivät olleet emotionaalisesti mukana lastensa kanssa. Lisäksi monia lapsia, jotka kasvoivat perheissä, joissa oli useampi kuin yksi palkansaaja, kuten silloin, kun molemmat vanhemmat työskentelivät, kutsuttiin “lukkolapsiksi”, koska heidät jätettiin joka päivä yksin kotiin hoitamaan itseään. Naisten tasa-arvon nousu ja yleinen pakkomielle aineellisista hyödykkeistä 19-luvun puolivälissä saivat hyväksytyt sukupuoliroolit vanhentumaan.
Nykyaikana sanan leipämies käyttö on muutettu siten, että se kattaa kaikki, jotka työskentelevät kodin ulkopuolella perheen ylläpitämiseksi. Sen lisäksi, että miehet kuuluvat tähän terminologiaan, yli puolet maailman naisista työskentelee nyt kodin ulkopuolella ja heitä voidaan kutsua elättäjiksi. Termin yleinen merkitys sisältää kaikki, jotka työskentelevät muiden tukemiseksi. Tämän seurauksena on olemassa erilaisia elatusapuja, kuten ensisijainen tai toissijainen elattaja.