Termiä “laaja taulukko” käytetään sekä viittaamaan yleiseen paperikokoon että tietyntyyppisiin julkaisuihin, joita on aikaisemmin tuotettu tällä paperilla. Klassinen esimerkki on laajalevikkinen sanomalehti, ja monet sanomalehtikustantajat pitävät levyn kokoa parempana. Sanomalehdet, jotka on tarkoitettu toimimaan tärkeimpinä uutisviranomaisina, painetaan klassisesti tämän kokoisille paperille.
Toisin kuin monet muut paperikoot, jotka sisältävät erittäin tarkkoja mittoja, leveäarkin koko voi itse asiassa vaihdella huomattavasti. Yleensä levyt ovat pystysuunnassa pitkiä ja vaakasuunnassa lyhyitä, niiden pituus on vähintään 22 senttimetriä ja leveys voi vaihdella. Täysikokoisena paperiarkki tulostetaan ja taitetaan siten, että syntyy neljä sivua – etu- ja takaosa ja kaksi sisäsivua. Puolilevy on yksi paperi, joka on painettu molemmille puolille ilman taitetta. Jakamisen helpottamiseksi nämä paperit taitetaan usein puoliksi pituussuunnassa, mutta taitto ei vaikuta sivumäärään.
Tämän paperikoon alkuperä näyttää olevan 1600 -luvulla, jolloin varhaiset sanomalehdet alkoivat tulostaa puolilehtiä suuria uutisia. Kokoa käytettiin myös laulujen sanoituksiin, julisteisiin ja muuhun tiedotusmateriaaliin. Ajan myötä uutisten tuottajat alkoivat omaksua täysikokoisia, ja lopulta lomakkeet liitettiin sanomalehden luomiseksi. Tätä termiä käytettiin sanomalehtiin sekä näille suurille paperiarkeille painettuihin mainosmateriaaleihin.
Useita selityksiä on esitetty sille, miksi suuresta laaja -arkkipaperista tuli niin suosittu. Yhden arkin julkaisujen päivinä, mitä suurempi paperi oli, sitä enemmän siihen voitiin tulostaa tietoja, mikä saattoi olla tekijä. Historiallisesti verot laskettiin myös sivumäärän eikä koon perusteella, joten suurten sivujen käyttäminen olisi vähentänyt tarvittavaa kokonaismäärää ja alentanut julkaisijan verokantoja.
Todellinen selitys näyttää olevan suurten asioiden ja lisääntyneen auktoriteetin perinteisessä yhdistelmässä. Lehden kokoinen julkaisu näytti virallisemmalta, kunnioitettavammalta ja arvovaltaisemmalta kuin pienempi sanomalehti. Tulostaminen oli myös vaikeampaa, minkä vuoksi monet tuottajat siirtyivät tabloidikokoon, joka on noin puolet suurempi. Suuremman koon seurauksena paperi oli arvostettu auktoriteetti, jolla oli varaa laajalevyjen tuottamiseen tarvittaviin ylimitoitettuihin puristimiin, toisin kuin halpa, vähämarkkinoinen tabloidi, joka joutui käyttämään pienempää paperikokoa. Tietenkin useimmat nykyaikaiset puristimet kykenevät täysin käsittelemään suurta kokoa, mutta yhteys “laaja-arkin” ja “arvostetun auktoriteetin” välillä on edelleen monissa silmissä, minkä vuoksi perinteisen kokoiset paperit herättävät kommentteja, kun ne siirtyvät pienempiin, tabloidin koko.