Bruchin kalvo on ohut kudoskerros, joka toimii koroidin sisäkerroksena. Se on saanut nimensä 19-luvun saksalaisesta anatomista, joka kuvasi sitä ensimmäisen kerran. Tällä kalvolla on lasimainen ulkonäkö mikroskoopilla katsottuna. Siksi sitä kutsutaan joskus lasiaiseksi laminaatiksi, latinalaiseksi termiksi, joka voidaan tulkita “lasimaiseksi kerrokseksi”. Muita vaihtoehtoisia termejä ovat lamina basalis ja omplexus basalis.
Suonikalvo on silmän kerros, joka koostuu verisuonista ja Bruchin kalvon sijainnista. Tunnetaan myös nimellä choroidea tai choroid coat, se koostuu neljästä kerroksesta. Yksi niistä on Bruchin kalvo, joka sijaitsee suonikalvon sisimmällä alueella. Ulompi kerros on Hallerin kerros, joka koostuu verisuonista, joiden halkaisija on suhteellisen suuri. Näiden kahden kerroksen välissä on Sattlerin kerros, joka koostuu keskikokoisista verisuonista sekä choriocapillaris-nimetty niin, koska se koostuu pienimmistä verisuonista, joita kutsutaan kapillaareiksi.
Erityisesti Bruchin kalvo on noin 2 – 4 mikrometrin paksu. Sen päätehtävänä on toimia esteenä koroidin ja verkkokalvon välillä, joka on silmän sisäpintaa vuoraava kudos. Verkkokalvon erityinen osa, joka on suljettu koroidista, on verkkokalvon pigmenttiepiteeli (RPE) tai pigmentoitu verkkokalvon kerros. Kalvo toimii myös tukijärjestelmänä koroidille. Bruchin kalvo on jaettu viiteen osaan, joka koostuu RPE-pohjakalvosta, sisemmästä kollageenivyöhykkeestä, elastisesta kuitunauhasta keskellä, ulkoisesta kollageenivyöhykkeestä ja choriocapillaris-pohjakalvosta.
Kun ihminen vanhenee, Bruchin kalvo pyrkii sakeutumaan. Koska RPE: n täytyy kulkea tämän kerroksen läpi kuljettaakseen jätemateriaalia koroidiin, sakeutuminen voi hidastaa tällaista toimintaa. Tämä voi johtaa siihen, että Bruchin kalvoon tai sen sisään kerääntyy pieniä valkoisia tai keltaisia solunulkoisen materiaalin kerrostumia, jotka tunnetaan drusenina. Makulan rappeuma, jolle on ominaista keskusnäön menetys, tapahtuu. Lääkärit torjuvat tilan laserhoitolla tai immunomoduloivilla aineilla.
Bruchin kalvo on nimetty saksalaisen anatomian Karl Wilhelm Ludwig Bruchin mukaan, joka asui vuosina 1819–1884. Edellä mainitun samannimisen lisäksi silmän valkoisen osan – palpebral -sidekalvon – limakalvosta löydetyt imusolmukkeet on nimetty hänen mukaansa niitä kutsutaan joskus Bruchin rauhasiksi. Bruchin tiedetään myös opettaneen anatomiaa ja fysiologiaa Giessenin yliopistossa Saksassa ja Baselin yliopistossa Sveitsissä.