Bruttokansallinen onnellisuus (GNH) on määrällinen mitta kansan asukkaiden onnellisuudesta. Konseptin loi Bhutanin kuningas Jigme Singye Wangchuck vuonna 1972 osana hallintoa koskevaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa korostettiin kokonaisvaltaisempia kehitystoimenpiteitä ja kansan väestön terveyttä. Vaikka onnellisuus on luonteeltaan hyvin vaikeaa mitata, jotkut ihmiset ajattelevat, että se voisi olla erinomainen täydennys objektiivisemmille mittareille, kuten kansakunnan bruttokansantuote.
Käsite brutto -kansallisesta onnellisuudesta perustuu buddhalaisuuden hengellisiin arvoihin, jotka asettavat suuren arvon onnellisuudelle ja tyytyväisyydelle. Tämän mittauksen käytön kehitysindikaattorin kannattajat uskovat, että aineelliseen kehitykseen voi liittyä onnellisuustila useimmille kansakunnan kansalaisille, jos kehitys hoidetaan hyvin ja onnellisuus on tärkeä arvo hallitukselle. Samanlainen käsite on Yhdistyneiden kansakuntien inhimillisen kehityksen indeksi, jossa otetaan huomioon terveydenhuolto ja koulutus, kun lasketaan kansakunnan yleistä terveyttä.
Bruttokansallisella onnellisuudella on neljä pääkohtaa. Yksi tärkeimmistä voimakkaasti metsäisessä Bhutanissa on säilyttää koskematon ja terve ympäristö, joka on tasapainotilassa. Ympäristön käytön olisi ideaalisesti oltava kestävää ja harmonista. Jotkut ihmiset vertaavat koko maata puiston muotoon, koska Bhutanin ympäristöä suojellaan innokkaasti.
Lisäksi mittauksessa otetaan huomioon, säilytetäänkö ja edistetäänkö kulttuurin arvoja ja uskomuksia, ja tarkastellaan myös sitä, miten sosioekonomista kehitystä käsitellään. Korkean indeksin saavuttamiseksi kehityksen pitäisi mieluiten olla kestävää ja oikeudenmukaista, sisällyttää kaikki yhteiskunnan jäsenet ja olla käytännöllinen pitkällä aikavälillä. Tässä mittauksessa otetaan huomioon myös hallituksen rooli ihmisten terveydessä ja onnellisuudessa.
Bhutan itsessään on yksi maailman vähiten kehittyneistä valtioista, mikä johtaa siihen, että se sijoittuu talouspolitiikkaan perustuviin kansanterveysindekseihin. On kuitenkin mahdollista, että bruttokansallisen onnellisuuden edistäminen hyödyttää Bhutania pitkällä aikavälillä kannustamalla maltilliseen ja kestävään kehitykseen, joka hyödyttää aktiivisesti maata. Monet kehitysmaat ovat kamppailleet hyväksikäytön ja muiden kehitysongelmien kanssa, joita Bhutan haluaa välttää arvioimalla kokonaisvaltaisemmin kansanterveyttä.
Vaikka indeksiä voitaisiin käyttää muissakin maissa kuin Bhutanissa, se saattaa vaatia joitakin muutoksia. Kaikilla mailla ei ole esimerkiksi buddhalaisia arvoja. Viime kädessä käsite kuvaa tarvetta arvioida maata useista eri näkökulmista; sillä ei ole väliä, onko maa hyvin kehittynyt, esimerkiksi jos vauraus on vain muutaman käsissä tai jos suuri osa väestöstä ei osaa lukea.