Casus belli on latinalainen lause, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”sotaa”. Se käännetään usein “sodan syyksi” tai “sodan tapaukseksi”, ja sitä käytetään kuvaamaan tapahtumaa, josta tulee sotilaallisen konfliktin katalysaattori. Pääsääntöisesti kansakunnan on annettava kansainväliselle yhteisölle casus belli ennen sotaa toista kansaa vastaan, ja jos kansakunta odottaa vetoavansa liittolaistensa apuun, tällainen syy on kriittinen. Termiä “casus bellum” käytetään myös samalla tavalla.
Joissakin tapauksissa casus belli voi olla tapaus, joka provosoi suoraan sotaa, kuten ennalta ehkäisevä lakko tai hyökkäys. Tässä tapauksessa kansainvälinen yhteisö tukee usein konfliktia sillä perusteella, että kansakunnan on puolustettava itseään uhatessaan. Muissa tapauksissa syy voi olla tekosyy tai oikeutus sotaan, jolloin sodan perusteet voivat olla hieman hämärämpiä, ja kansakunnalla voi olla vaikeuksia vakuuttaa kansainvälinen yhteisö sen toimien asianmukaisuudesta.
Klassinen esimerkki casus bellistä oli arkkiherttua Ferdinandin murha vuonna 1914, joka provosoi Itävalta-Unkarin sotaan Serbiaa vastaan, lopulta vetäen suuren osan Eurooppaa myös sotaan ja käynnistäen ensimmäisen maailmansodan. Toinen tapaus oli japanilainen pommitus Yhdysvaltojen Pearl Harborin satamaan vuonna 1941, mikä provosoi Yhdysvaltoja julistamaan sodan Japanille ja siten akselivalloille.
Aiheeseen liittyvässä käsitteessä, casus foederis, kansakunta käyttää casus belliä oikeutuksena pyytää liittolaisia apua. Casus -ruokinta edellyttää olemassa olevaa sopimusta tai sopimusta kahden liittolaisen välillä. Kun esimerkiksi Yhdysvaltoja vastaan hyökättiin vuonna 2001, Pohjois -Atlantin sopimusjärjestö (NATO) vetosi 5 artiklaan, jonka mukaan hyökkäystä mihin tahansa jäsenvaltioon pidetään hyökkäyksenä kaikkia vastaan. Apua voitaisiin sitten tarjota, koska Yhdysvalloilla oli selvä casus belli terrori -iskujen muodossa, jotka näyttivät liittyvän Afganistaniin.
Sota ei ole aina selvä, ja joskus sitä manipuloidaan voimakkaasti. Esimerkiksi Tonkininlahden tapaukseen liittyvät olosuhteet, joita Yhdysvallat on käyttänyt perusteluna Vietnamin sodalle, ovat historioitsijat, jotka ovat ehdottaneet, että tilanne saattoi olla keinotekoisesti luotu manipuloimaan amerikkalaista yleisöä. Muissa tapauksissa kansakunnalla on ollut selkeä casus belli, ja se on päättänyt yrittää ratkaista tilanteen rauhanneuvottelujen ja -neuvottelujen avulla, mikä on monien mielestä parempi tapa ampua ensin ja esittää kysymyksiä myöhemmin.