Kromatiini, jota kutsutaan myös heterokromatiiniksi, on DNA solun ytimessä, joka on tiivistetty ja joskus muutettu suhteellisen passiiviseksi. Suurin osa ihmisen DNA: sta on tässä tiivistetyssä tilassa milloin tahansa, mikä mahdollistaa sen, että sen yli kuuden jalan pituus mahtuu ytimen mikroskooppiseen rajaan. DNA: n tiivistyminen ei ole sattumaa, ja solun erityiset mekanismit säätelevät huolellisesti nukleiinihappojen kondensoitumista ja rentoutumista riippuen siitä, mitkä geenit ovat tarpeen solun toiminnalle milloin tahansa. Nämä mekanismit käsittelevät toimintoja, mukaan lukien DNA: n purkaminen, geenikohdan tunnistaminen ja DNA: n korjaus, ja jokaisella on omat proteiinit ja entsyymit.
Kromatiinin muodostuminen tapahtuu tavallisesti metylaatiolla, jossa DNA: han lisätään metyyliryhmiksi kutsuttuja atomiryhmiä. Tämä ei ole ainoa DNA -muunnos, joka voi edistää kromatiinin muodostumista, mutta se on yksi yleisimmistä. Metylaatio osoittaa, että tiettyä DNA -aluetta ei pitäisi lukea tai käyttää tällä hetkellä mihinkään, joten sen pitäisi kääntyä tiivistyneeseen muotoonsa, kunnes sitä tarvitaan uudelleen. DNA: n tiivistyminen ei tapahdu pelkästään metylaation takia, koska siihen liittyy muita proteiineja ja molekyylejä, mutta metylaatio on usein ensimmäinen askel.
Kromatiinin muodostumisprosessi voi toisinaan olla niin laaja, että koko kromosomi on olennaisesti inaktivoitu. Tämä tapahtuu usein eläimillä, joissa kaksi X -kromosomia osoittavat naaraan kehitystä. Yksi X -kromosomi kussakin solussa deaktivoidaan satunnaisesti kondensoitumalla kromatiiniksi vahingoittamatta organismia. Tämä X -kromosomin inaktivaatio on syy satunnaisiin turkiksen väreihin kilpikonnankuorilla kissoilla; turkin värigeeni on X -kromosomissa, ja ilmaistu väri riippuu aktiivisesta kromosomista. Tiivistetty kromosomi, jota usein kutsutaan Barr -kappaleeksi, voi olla täysin passiivinen, mutta usein säilyttää jonkin verran aktiivisuutta.
Kromatiiniksi kondensoidun DNA: n saanti on usein kaksitahoinen prosessi, johon kuuluu tiivistetyn DNA: n uudelleenorganisointi ja kaikkien aiemmin kondensoitumista osoittaneiden muutosten poistaminen. Kondensoituneen DNA: n vapautumista kutsutaan kromatiinin uudelleenmuodostukseksi ja se voi tapahtua hyvin nopeasti, yleensä tuhannes- tai miljoonasosissa sekunnissa. Vapautuneen DNA: n tuloksena oleva rakenne on erittäin tärkeä geenien lukemisen ja kääntämisen kannalta. Sekoittaminen tiivistetyn ja helposti saavutettavan DNA: n välillä on välttämätöntä, jotta solu toimisi kunnolla, ja nämä siirtymät tapahtuvat miljoonia kertoja joka sekunti ihmiskehossa.