Termi CMOS tarkoittaa ilmaista metallioksidipuolijohdetta ja viittaa tekniikkaan, joka käyttää metallioksideja elektronisten integroitujen piirien sekä tällä tekniikalla luotujen laitteiden rakentamiseen. Epävirallisesti tämäntyyppisiä laitteita kutsutaan usein siruiksi tai IC:iksi, ja jotkut ihmiset käyttävät termiä CMOS-transistori viittaamaan CMOS-laitteen sisältämään transistoriin. CMOS-laitteita käytetään ensisijaisesti nopeissa digitaalisissa logiikkasovelluksissa, kuten tietokoneiden suorittimissa, muistisiruissa ja muissa integroiduissa piireissä, jotka luottavat digitaaliseen logiikkaan niille määrättyjen tehtävien suorittamisessa. Tämän seurauksena transistoreja käytetään voimakkaasti CMOS-laitteissa kytkentätransistoreina, jotka suorittavat logiikkapiireissä tarvittavia nopeita kytkentätoimintoja.
Kytkentätransistori on laite, joka on tarkoitettu johtamaan sähköinen signaali tietyissä olosuhteissa, joissa se kytkeytyy päälle tai pois päältä ja suorittaa siten loogisen toiminnon. CMOS-transistori koostuu kolmesta osasta: kollektorista, emitteristä ja kannasta. Kun transistorin kollektorissa on signaali, mutta ei pohjassa, tai sen kannassa, mutta ei kollektorissa, se ei johda signaalia ja pysyy pois päältä. Se kytkeytyy päälle ja lähettää signaalin vain, kun se vastaanottaa signaalin sekä kerääjään että tukiasemaan. Näin ollen transistorit voidaan järjestää suorittamaan lukuisia loogisia toimintoja. Näitä transistorien järjestelyjä CMOS-laitteissa kutsutaan logiikkaporteiksi.
Logiikkaportteja on useita tyyppejä, kuten AND, NAND, OR tai NOR, ja niiden järjestyksestä riippuen CMOS-laitteessa mahdollistavat sen reagoimaan erilaisiin tulosignaaleihin erilaisilla mutta ennustettavilla tavoilla. JA-portti kytkeytyy päälle vain, jos se vastaanottaa kaksi tiettyä signaalia. NAND-portti kytkeytyy päälle vain, jos se ei vastaanota kahta tiettyä signaalia. TAI-portti kytkeytyy päälle, jos se vastaanottaa jommankumman tai molemmat kahdesta tietystä signaalista, mutta ei molempia samanaikaisesti. NOR-portti kytkeytyy päälle vain, jos se ei vastaanota kumpaakaan kahdesta tietystä signaalista.
CMOS-laitteissa käytettyihin transistoreihin viitataan erikseen useilla tavoilla, jotka kaikki tunnistavat laitteiden tietyt ominaisuudet. Yhdessä transistoreja kutsutaan yleensä nimellä, joka sisältää etuliitteen MOS, joka tarkoittaa metallioksidipuolijohdetta ja joka tunnistaa laitteen materiaalin ja valmistustavan. CMOS-laitteiden transistorit ovat tyypillisesti kenttätransistoreja, ja niitä kutsutaan usein MOSFETeiksi.
CMOS-transistoriin voidaan viitata myös sen sähkövarausjärjestyksen perusteella. Transistorien kolmella pääkomponentilla, kollektorilla, emitterillä ja pohjalla, on erityinen sähkövaraus, joka on järjestetty joko positiiviseksi negatiiviseksi-positiiviseksi tai negatiiviseksi-positiiviseksi-negatiiviseksi. Termejä N-tyyppi ja P-tyyppi käytetään usein tunnistamaan transistorin varausjärjestys. Lisäksi CMOS-transistoria voidaan kutsua nimellä PMOS/pMOSFET tai NMOS/nMOSFET, jolloin ensimmäinen kirjain ilmaisee transistorin latausjärjestyksen. Varausjärjestyksen tunteminen on tärkeää kytkettäessä CMOS-transistoreja muihin piireihin ja ymmärrettäessä, kuinka ne toimivat tietyntyyppisissä logiikkaporteissa.