Valvottava ulkomainen yhtiö on toisessa maassa oleva yhteisö, jota sijoittajat käyttävät alentaakseen verotaakkaa kotimaassaan. Niihin voi kuulua ulkomaisessa maassa toimiva monikansallinen yhtiö tai yksinkertaisesti yksityinen yritys, joka perustuu toiselle verovaltiolle. Monet valtiot, joilla on kehittyneitä verolakeja, pitävät näitä investointeja eräänlaisena veroparatiisina tai verosuojana ja edistävät siten joskus veronkiertoa. Tämän tilanteen lieventämiseksi nämä maat ovat laatineet sääntöjä, joilla rajoitetaan verotuksen lykkäämistä. Useimmiten määräysvallassa olevat ulkomaiset yhtiöt ovat sijoittautuneet alueille, joilla on alhaiset verokannat.
Monet yritykset luovat veroparatiiseja, kuten määräysvallassa olevan ulkomaisen yrityksen, välttääkseen tuloverotuksen. Useimmat maat eivät verota osakkeenomistajia tuloistaan ennen kuin varat jaetaan osinkoina. Yritykset käyttävät konseptia perustamalla tytäryhtiön matalan verotuksen omaavaan ulkomaiseen maahan, johon osingot sijoitetaan. Rahat lainataan takaisin osakkeenomistajalle sen sijaan, että ne maksettaisiin heille. Tämä tarkoittaa, että rahat ovat pääosin verovapaita.
Ennen nykyaikaisia lakeja verovirastoilla ei ollut juurikaan keinoja yrittää kerätä näitä varoja. Vuonna 1962 Yhdysvallat vahvisti useita lakeja, jotka koskevat määräysvallassa olevan ulkomaisen yrityksen käyttöä rajoittaakseen tätä toimintaa. Pohjimmiltaan nämä lait velvoittivat kaikki maassa toimivat osakkeenomistajat ilmoittamaan tällaiset maksut yhteisöltä tuloina. Näitä lakeja voitaisiin kuitenkin soveltaa vain henkilöihin, jotka hallitsevat vähintään 10 prosenttia yhtiöstä, tai yrityksiin, joilla on 50 prosenttia. Vaatimuksia vaaditaan kaikista rojalteista, vuokroista, koroista, osingoista tai muista voitoista, jotka kulkevat määräysvallassa olevan ulkomaisen yrityksen kautta.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa nämä lait ovat olennaisilta osiltaan samat yhdellä suurella poikkeuksella, koska ne eivät koske yksittäisiä osakkeenomistajia, vain yhtiöitä. Tämä edellyttää, että yhtiöllä on vähintään 40 prosentin määräysvaltayhteisö ulkomaisessa yhtiössä. Yhdistyneen kuningaskunnan lait vaativat veron maksamista näistä varoista, mutta veroprosentti on alhaisempi kuin silloin, jos yhteisö olisi kotimaassa. Tätä voidaan lykätä myös, jos yhtiö maksaa 90 prosenttia varoistaan osinkoina vuosittain tai jos se sijaitsee maassa, jota Yhdistynyt kuningaskunta ei pidä veroparatiisivaltiona.
Saksalla on myös tiukat säännöt näistä verosuojista, joita sovelletaan yksityishenkilöihin ja yrityksiin, jotka hallitsevat vähintään 50 prosenttia yhteisön osakkeista. Lain mukaan yhtiö voi luopua lisäverotuksesta, jos Saksa verottaa 25 prosenttia elimen hallussa olevasta passiivisesta tulosta. Ainutlaatuinen Saksan määräysvallassa oleva ulkomaisten yhtiöiden sääntö on se, että maa on tehnyt monia poikkeuksia tiettyjen valtioiden kanssa sopimusten kautta.
Monilla muilla kansakunnilla on myös ulkomaisia yrityksiä koskevat säännöt. Japani vaatii verotusta yrityksille, jotka toimivat muissa maissa, mutta eivät maksa veroja kyseisessä maassa. Uudessa -Seelannissa, Australiassa ja Ruotsissa on myös vahvistettu säännöt, mutta niiden avulla yritykset voivat perustaa yhteisön ilman verovaikutuksia tietyissä hyväksytyissä maissa.