Coracohumeral -nivelside on litteä sidekudosnauha, joka ulottuu glenohumeralin tai olkapään nivelen etupuolelle. Se yhdistää olkaluun yläosan, olkavarren luun, jota pidetään olkanivelessä, lapaluun coracoid -prosessiin, olkapään projektioon. Yhdessä useiden muiden olkapään nivelsiteiden kanssa coracohumeral -nivelside pitää luut yhdessä ja tarjoaa vakauden olkapäälle.
Olkavarsi löytyy käsivarren yläosasta, jossa olkaluun luun pää kohtaa lapaluun pistorasian, jota kutsutaan glenoidiseksi fossaksi. . Siten monet nivelsiteet ympäröivät ja ylittävät tämän nivelen pitämään olkaluun päätä glenoidisessa kuopassa, antamaan käsivarren liikkua useisiin suuntiin irtoamatta pistorasiasta ja tukevat käsivarren painoa. Jotkut, kuten coracohumeral -nivelside, yhdistävät olkaluun suoraan olkapäähän, kun taas toiset yhdistävät lapaluun solisluuhun tai lapaluun eri ulokkeet toisiinsa. Tämä varmistaa liitoksen maksimaalisen vakauden.
Lapaluun etuosan yläpuolella on kaareva luinen uloke, jota kutsutaan lapaluun korakoidiprosessiksi. Se voi tuntua noin tuumaa sen kohdan alapuolella, jossa solisluu kohtaa olkapään, ja se tuntuu pyöristyneeltä. Tämän prosessin sivu- tai uloimmasta reunasta nousee coracohumeral -nivelside, joka ylittää olkapään nivelen etu- tai etupuolen vaakasuunnassa ja kulkee hieman alaspäin kulkiessaan.
Koostuu kovista, kollageenipohjaisista kuiduista, jotka laajenevat lähestyessään käsivarren yläosaa, coracohumeral-nivelside kiinnittyy olkaluun yläosaan sen etupuolella suuremmalla tuberkuloosilla tunnetulla pinnalla. Suurempi tuberkuloosi on olkaluun yläosan kaareva ulko -osa, kun taas olkapäähän työnnettävä pyöristetty sisäosa tunnetaan olkaluun päänä. Toisin sanoen coracohumeral -nivelside ylittää olkapään etuosan ja asettuu olkavarren yläosan ulkopuolelle, juuri olkapään huippun alapuolelle.
Olkapään nivelsiteisiin kohdistuvan voiman määrä riippuu käsivarren asennosta olkapäähän nähden. Esimerkiksi coracohumeral -nivelside on merkittävin olkapään vakaudelle, kun käsivarsi on täysin kiinni, mikä tarkoittaa, että käsivarsi roikkuu kyljellään pystyasennossa. Tässä asennossa se kantaa merkittävän osan käsivarren painosta ja vastustaa olkaluun liukumista alaspäin fossa, kun käsi roikkuu alaspäin.