Crepitus on kliininen merkki, joka voi liittyä lukuisiin sairauksiin. Se koostuu rätisevästä tai halkeilevasta äänestä, joka on joskus kuultavissa ilman stetoskooppia. Joissakin tapauksissa ääneen liittyy kipua potilaalle, kun taas toisissa se voi olla kivutonta. Termiä “crepitus” käytetään myös joskus kuvaamaan ilmavaivoja, jotka usein aiheuttavat erottuvan rätisevän äänen.
Yksi yleinen paikka kuulla krepitus on nivelten ympärillä. Tämä voi johtua nivelen kulumisesta tai tulehduksesta, ja joissakin tapauksissa nesteen tai kaasun kertymisestä nivelen ympärille. Potilas voi kokea kipua tilaan liittyvän paineaallon seurauksena. Monet ihmiset huomaavat, että nivelet alkavat narskuttaa ja halkeilla vanhetessaan, ja että crepitus voidaan kokea myös silloin, kun nivelet ovat jäykkiä aamulla, varsinkin jos sää on kylmä.
Toinen syy kuulla tämä ääni on, kun luu on murtunut. Murtuneet luut voivat jauhaa toisiaan vasten, jolloin niistä tulee raastavaa ääntä. Tämä on yleensä melko tuskallista potilaalle, koska jauhamisliike voi sisältää hermopäätteitä, jotka lähettävät kipusignaaleja aivoihin, kun niitä stimuloidaan. Crepitus voidaan kuulla myös nivelten dislokaatiotapauksissa, mikä voi olla myös erittäin tuskallista.
On myös mahdollista kuulla rätiseviä ja halkeilevia ääniä keuhkojen ympäriltä. Tämä voi tapahtua keuhkokuumeen ja muiden keuhkosairauksien yhteydessä. Halkeilua voi esiintyä, kun potilas hengittää ja se voi kuulua, tai se voi tapahtua hyvin alhaisella tasolla, joka kuuluu vain kuunneltaessa hengitysääniä stetoskoopilla.
Kaasun muodostuminen ihon alle, kuten kaasun gangreenissa, aiheuttaa myös halkeilua tai halkeilua. Potilas voi kokea epämukavuutta vaurioituneella alueella, ja myös visuaalisia muutoksia voi esiintyä kaasun kertymisen sijainnin ja syyn mukaan.
Kun sairaus tunnistetaan, on tärkeää selvittää, mikä sen aiheuttaa, jotta hoitomenetelmä voidaan kehittää. Lääkäri voi suorittaa fyysisen tarkastuksen, tilata joitain lääketieteellisiä testejä ja haastatella potilasta saadakseen lisätietoja siitä, mitä tapahtuu. Kun lääkäri on diagnosoinut tilan tai olosuhteet, jotka aiheuttavat kliinisen oireen, hoidon suosituksista voidaan keskustella potilaan kanssa. Joissakin tapauksissa ääni on hyvänlaatuinen ja suositeltu hoito ei välttämättä ole ollenkaan.