Tietotekniikassa datavirta viittaa tapaan, jolla data liikkuu tietokoneohjelman läpi. Tämä prosessi kartoittaa, miten data siirtyy ohjelman moduulista toiseen. Tämä alkaa tyypillisesti tietokoneen näytölle syötetyillä tiedoilla ja päättyy tietojen tallennuslaitteeseen.
Tietovuon suunnittelu perustuu erityisiin ohjelmistokaavioihin, joita kutsutaan datavirtakaavioiksi (DFD). Nämä kaaviot kuvaavat graafisesti, miten tietoja siirretään tietokoneohjelmassa. DFD on olennainen osa arkkitehtuurin suunnittelua, koska se määrittää, mitä tietoja tarvitaan tiettyjen liiketoimintojen suorittamiseen.
Datavirtakaavio -lähestymistapaa on käytetty useita vuosikymmeniä ja se tarjoaa yksityiskohtaista tietoa siitä, miten tietoja käsitellään ohjelman sisällä. Useimmat DFD: t ovat vakiokäytäntöä ohjelmistojen suunnitteludokumentaatiossa.
Tietovuon analyysi on tietotekniikkatehtävä, jossa yrityksen tiedot tarkistetaan. Tämä analyysi auttaa yritystä määrittämään, mitä tietoja on saatavilla raportointi- ja levitystarkoituksiin. Analyytikko laatii tyypillisesti kaavioita ja työnkulkuja, jotka määrittävät, miten tietokoneohjelmat käyttävät tietoja.
Verkkoinsinööri hallitsee datapakettien kulkua tietokoneverkossa. Tämä henkilö varmistaa, että tiedot liikkuvat saumattomasti koko yrityksen tietokoneverkossa. Useimmat verkko -insinöörit luottavat datavirtakaavioihin määrittääkseen sovellusten mahdolliset pullonkaulat.
Verkkoliikennemallit ja datapakettien koot ovat myös tärkeitä verkon datavirta -analyysille. Näiden ymmärtäminen auttaa yritystä määrittämään tietokoneverkon äänenvoimakkuus- ja kaistanleveysvaatimukset. Tietojen koko ja taajuus määrittävät tarvittavan kaistanleveyden.
Tietovirran ohjelmointia käytetään usein kirjanpito- ja rahoitussovelluksissa. Nämä ohjelmat liittävät matemaattisia yhtälöitä tietokoneen näytön tiettyihin kenttiin. Kun käyttäjä muuttaa kentän arvoa, yhtälö laskee automaattisesti sopivan arvon toiselle tietoelementille. Tämä näkyy usein veronvalmistusohjelmistossa.
Tiedonkulkukaavion pitäisi myös määrittää, miten tietoja muutetaan virhetilanteen aikana. Tämä auttaa suunnittelijoita määrittämään, missä virheidenhallintaprosesseja tarvitaan. Tämä negatiivinen looginen suunnittelu auttaa varmistamaan, että järjestelmä toimii odotetusti sekä positiivisissa että negatiivisissa tilanteissa.