Tietokantojen hallintajärjestelmä eli DBMS on yksi tietokoneisiin liittyvistä vanhimmista komponenteista tietokoneohjelmisto, joka on suunniteltu hallitsemaan kaikkia järjestelmän kiintolevylle tai verkkoon asennettuja tietokantoja. On olemassa erityyppisiä tietokantojen hallintajärjestelmiä, joista osa on suunniteltu tiettyä tarkoitusta varten määritettyjen tietokantojen valvontaan ja asianmukaiseen hallintaan.
Tietokantojen hallinnan laajan käytännön työkaluna DBMS: ää markkinoidaan monissa muodoissa. Joitakin suositumpia esimerkkejä näistä ratkaisuista ovat Microsoft Access, FileMaker, DB2 ja Oracle. Kaikki nämä tuotteet mahdollistavat sarjan oikeuksien luomisen, jotka voidaan liittää tiettyyn käyttäjään. Tämä tarkoittaa, että on mahdollista nimetä yksi tai useampia tietokannan ylläpitäjiä, jotka voivat hallita kutakin toimintoa, sekä antaa muille käyttäjille eri tasoja järjestelmänvalvojan oikeuksia. Tämä joustavuus tekee järjestelmän valvonnasta DBMS -menetelmien käytön jotain, jota voidaan hallita keskitetysti tai jakaa useille eri henkilöille.
Lähes kaikista markkinoilla olevista DBMS -esimerkeistä löytyy neljä olennaista elementtiä. Ensimmäinen on mallinnuskielen toteutus, jonka avulla määritetään kunkin järjestelmän kautta isännöidyn tietokannan kieli. Tällä hetkellä käytössä on useita lähestymistapoja, joissa on esimerkkejä hierarkkisista, verkko-, relaatio- ja objektiesimerkkeistä. Pohjimmiltaan mallinnuskieli varmistaa tietokantojen kyvyn kommunikoida DBMS: n kanssa ja siten toimia järjestelmässä.
Toiseksi tietorakenteita hallinnoi myös DBMS. Esimerkkejä tämän toiminnon järjestämistä tiedoista ovat yksittäiset profiilit tai tietueet, tiedostot, kentät ja niiden määritelmät sekä objektit, kuten visuaalinen media. Tietorakenteet mahdollistavat näiden järjestelmien vuorovaikutuksen tietojen kanssa vahingoittamatta itse tietojen eheyttä.
DBMS -ohjelmiston kolmas osa on datakyselykieli. Tämä elementti on mukana tietokannan turvallisuuden ylläpitämisessä seuraamalla kirjautumistietojen käyttöä, käyttöoikeuksien ja -oikeuksien myöntämistä sekä kriteerien määrittämistä, joita on käytettävä tietojen lisäämiseksi järjestelmään. Tietojen kyselykieli toimii tietorakenteiden kanssa varmistaakseen, että epäolennaisten tietojen syöttäminen järjestelmään käytettäviin tietokantoihin on vaikeampaa.
Lopuksi tapahtumien mahdollistava mekanismi on olennainen perusta kaikille DBMS -järjestelmille. Tämä auttaa sallimaan useiden käyttäjien usean ja samanaikaisen pääsyn tietokantaan, estää kahden käyttäjän samanaikaisen käsittelyn yhdellä tietueella ja estää päällekkäisten tietueiden luomisen.