Deindustrialisaatio tarkoittaa siirtymistä pois teollisesta tuotannosta tai valmistuksesta taloudessa. Se on vastakohtana teollistumiselle – liikkeelle kohti teollisuuden ympärille järjestettyä taloutta. Tuotantotyöpaikkojen menetykseen maassa voi liittyä palvelukeskeisten työpaikkojen lisääntymistä tai työpaikkoja, jotka on suunnattu palvelun todistamiseen tuotteen luomisen sijaan. Yksi yleinen syy teollistumiseen on työvoimavaltaisten työpaikkojen ulkoistaminen maihin, joissa on halvempaa työvoimaa.
Teollistuminen viittaa yleensä sellaiseen taloudellisen organisaation muutokseen, jonka Iso -Britannia koki 18- ja 19 -luvuilla. Maatalouden tehokkuuden parantaminen vapautti monet maanviljelijät harjoittamaan muita kauppoja. Kivihiilen polttotekniikka salli valmistusvoiman pääasiallisen lähteen siirtyä syväeläimistä kohti koneellisia voimalaitoksia. Hiili avasi myös rautatie- ja höyrylaivapohjaisen kaupankäynnin, joka kannusti uusia teknologisia innovaatioita. Toinen teollinen vallankumous oli teollistumisen huippu, jota ruokki sähkö ja polttomoottori.
Yksi teollistumisen lähde on työpaikkojen siirtyminen valmistussektorilta palvelualalle. Palveluala sisältää työpaikkoja, jotka liittyvät palvelun tarjoamiseen asiakkaalle sen sijaan, että tuottaisivat vain tavaraa. Esimerkkejä ovat ravintolat, kasinot, kodin korjaus ja rahoituspalvelut. Yhteiskunnan rikastuessa palvelujen kysyntä kasvaa. Ihmiset, joilla on korkeat tulot, ovat yleensä valmiimpia maksamaan viihde- ja konsultointipalveluista aineellisten hyödykkeiden lisäksi.
Digitaalisen ja viestintätekniikan parannukset viime vuosikymmeninä ovat mahdollistaneet monien uusien työpaikkojen perustamisen pelkästään tietoon. Yritykset palkkaavat yhä enemmän urakoitsijoita tarjoamaan heille erityisiä tietoja asiakkaiden houkuttelemiseksi ja palvelemiseksi. Tämä suuntaus on ”tietotalouden” käsitteen takana. Kun työpaikkoihin liittyy tiedon tuottamista itse, niitä pidetään osana palvelualaa.
Eräässä maassa voi tapahtua teollistuminen, koska valmistustyöt ulkoistetaan muihin maihin. Tämä johtuu usein siitä, että köyhemmissä maissa on halvempaa työvoimaa tai helpompi saada luonnonvaroja. Hyvin kehittyneiden maiden työntekijöillä on taipumus vaatia korkeaa palkkaa korkean elintason tukemiseksi, mikä kannustaa yrityksiä löytämään halvempia työvoiman lähteitä. Lisäksi hallitus säätelee usein voimakkaasti luonnonvarojen saatavuutta kehittyneissä maissa. Näin ollen yhden maan teollistumisen suuntaus ei välttämättä osoita maailmanlaajuista suuntausta.