Denotaatio viittaa tietyn sanan tiukkaan määritelmään tai merkitykseen, joka on usein vapaa toissijaisista tai tahattomista emotionaalisista indikaattoreista. Tämä tarkoittaa sitä, että sanan denotaatio viittaa yleensä siihen, mitä tämä sana tarkoittaisi, jos sitä etsitään sanakirjasta, ja viittaa myös siihen liittyviin merkityksiin, jotka liittyvät suoraan tiukkaan merkitykseen. Tällaiset merkitykset voivat kehittyä useilla eri tavoilla, jotka usein liittyvät historialliseen käyttöön. Tämä on vastoin sanan konnotaatiota, joka viittaa emotionaalisiin tai toissijaisiin merkityksiin, joita sanalla voi olla sen tiukan merkityksen ulkopuolella.
Tehokas kommunikointi ja kielenkäyttö perustuu usein sanojen selitysten ja merkitysten selkeään ymmärtämiseen. Joku, joka ymmärtää sanojen denotaation tai perusmäärittelyn, voi käyttää näitä termejä helpommin ja paremmin keskustelussa tai kirjoitetuissa teksteissä. Tätä pidetään usein koulutuksen tai älykkyyden merkkinä riippumatta siitä, ovatko indikaattorit asianmukaisia vai oikeutettuja. Ajatusten ilmaisemisella voi olla valtava vaikutus satunnaiseen keskusteluun sekä keskusteluihin ja neuvotteluihin.
Yksinkertaisin ja perustavanlaatuisin ymmärrys denotaatiosta on, että se on sanan määritelmä sanasta. Tämä voi olla melko helppo muistaa, koska sanat “denotaatio”, “sanakirja” ja “määritelmä” alkavat kaikki kirjaimella “D.” Sanalla voi olla vain yksi denotaatio, joka perustuu sanan yleisimpään ja sovittuun merkitykseen. Joillakin sanoilla voi kuitenkin olla useita merkintöjä, jotka kaikki ovat tarkkoja ja hyväksyttäviä sanan käyttötavasta riippuen.
Esimerkiksi yksinkertaisella sanalla, kuten “kissa”, on tyypillisesti vain yksi merkintä. Tämä johtuu siitä, että tämä sana kuvaa hyvin varmaa ja konkreettista asiaa, nelijalkaista eläintä, joka on usein karvainen ja näyttää melko yleiseltä eri rotujen välillä. Monimutkaisemmilla sanoilla, kuten “uhri” tai “elämä”, voi kuitenkin olla monia eri merkityksiä johtuen tällaisten sanojen tarkoittaman idean monimutkaisuudesta.
Monilla sanoilla on myös merkityksiä, jotka viittaavat ideoihin tai tunteisiin, jotka liittyvät usein tällaisiin sanoihin sanan tiukasta merkityksestä riippumatta. Esimerkiksi sanan “pinnallinen” denotaatio viittaa yksinkertaisesti johonkin, joka on olemassa tai liittyy jonkin pinnan tasoon ja jolla ei ole positiivista tai negatiivista merkitystä. Joillakin kulttuureilla “pinnallisella” on kuitenkin hyvin selvä merkitys, mutta sillä on kuitenkin negatiivisia sävyjä ja se viittaa yleensä ihmiseen, joka on turha tai pelkästään pinnan ulkonäkö. Tällaiset konnotaatiot perustuvat yleensä kulttuurisiin käsitteisiin ja voivat vaihdella suuresti.