Dynamic HyperText Markup Language (DHTML) -skripti on joukko komentosarjakieliä, joita käytetään interaktiivisten elementtien lisäämiseen verkkosivustoille. DHTML ei ole erillinen kieli – HyperText Markup Language (HTML), CSS (Cascading Style Sheets), JavaScript ja Document Object Module (DOM) ovat DHTML -komentosarjan pääkieliä. DHTML: n dynaamisen luonteen vuoksi verkkosivu voi muuttua, kun se on ladattu verkkoselaimeen, mutta se ei voi muuttaa sisältöä joka kerta, kun sivu ladataan.
Kun Web luotiin ensimmäisen kerran, useimmat verkkosivustot olivat staattisia, mikä tarkoittaa, että niiden sisältö oli aina sama riippumatta siitä, mitä käyttäjä teki. Kun verkkosivustot alkoivat monimutkaistua sekä sisällön rakenteessa että suunnittelussa, tarve luoda sivuja, jotka voivat reagoida ja muuttua käyttäjän panoksen mukaan, tuli entistä tärkeämmäksi. Tämän vuoksi ohjelmoijat alkoivat käyttää DHTML: ää.
On mahdotonta sanoa tarkasti, milloin DHTML -komentosarjaa käytettiin ensimmäisen kerran, mutta sen suosio alkoi nousta, kun versio 4 -selaimet julkaistiin. Verkkosuunnittelijoille tuttu ongelma on se, että uuden tekniikan käyttö on vaikeaa, koska käyttäjät päivittävät selaimensa suhteellisen hitaasti. Tämä seikka viivästytti DHTML -skriptin käyttöä. DHTML -skriptien käyttö alkoi todella levitä, kun World Wide Web Consortium (W3C) julkaisi joukon standardeja sen käyttöön. Tämä antoi web -suunnittelijoille mahdollisuuden luoda standardoituja skriptejä, joita voitaisiin käyttää kaikkialla Internetissä.
Yksi hämmentävä DHTML -komentosarjan näkökohta on se, että sitä ei pidetä tietokoneohjelmointikielenä, koska se on joukko erilaisia komentosarjoja ja merkintäkieliä, joita käytetään yhdessä – nimittäin HTML, CSS, JavaScript ja DOM. CSS: ää käytetään tyylitaulukoiden luomiseen, jotka määrittävät verkkosivun ulkoasun, kun taas JavaScript voi lisätä vuorovaikutteisia elementtejä. Se ei myöskään ole tekniikka dynaamisen sisällön luomiseen, vaan työkalu verkkosivuston interaktiiviseksi tekemiseksi. Tämä tarkoittaa, että se palvelee eri tarkoitusta kuin muut skriptikielet, kuten Hypertext Preprocessor (PHP).
DHTML toimii sallimalla verkkosivuston omistajan luoda muuttujia, joita loppukäyttäjä voi muuttaa. Nämä muuttujat vaikuttavat sivun HTML -koodiin, mikä puolestaan muuttaa tapaa, jolla verkkosivusto näkyy käyttäjälle. Tärkeä ero DHTML: n ja muiden skripti- ja verkkokehityskielien välillä on se, että DHTML ei voi muuttaa sivua ainutlaatuiseksi sisällöksi joka kerta, kun sivu latautuu. Sen sijaan se voi muuttaa sivun ulkoasua vasta sen jälkeen, kun se on ladattu.