Didjeridu – lausuttu DIH juh ree doo – on drone -putki, jonka ovat suunnitelleet eri Australian aboriginaalit. Pohjois -Australiassa, erityisesti Arnhem Landin ympäristössä. Vaikka didgeridoo on yleisesti käytetty oikeinkirjoitus, Australian hallitus on päättänyt didjeridu -instrumentin nimen oikeinkirjoitukseksi. Sitä kutsutaan myös yidakiksi.
Nykyään on olemassa monia dijeridus, joita ei pidetä aitoina, koska ne eivät ole alkuperäiskansojen käsityöläisten valmistamia. Aitoja instrumentteja on rakennettu 4–6 jalan (1.2–1.8 m) pituisista puunrungoista, jotka on termitoitu. Eukalyptuslajikkeita käytetään usein. Akselin pituus määrittää instrumentin nousun. Hirsit kovetetaan, ja mehiläisvahan suukappale voidaan levittää yhdessä koristeiden kanssa, jotka on veistetty tai maalattu maalilla.
Didjeridu voidaan soittaa useilla eri tekniikoilla, joista osa on perinteisiä ja osa nykyaikaisia. Yksi tapa erottaa tekniikat ovat tekniikoita, jotka luovat ääniä, ja niitä, jotka eivät. Jotkut tekniikat vaativat puhallusta äänellä, jota käytetään kielen, kurkun ja pallean avulla. Tekniikat voivat vaatia myös samanaikaista puhallusta ja laulua, mutta dijeriduun läheisimmin liittyvä tekniikka on pyöreä hengitys, jonka avulla pelaaja voi suorittaa jatkuvan äänen ilman, että hänen tarvitsee pysähtyä hengittämään.
Didjeridu voidaan pelata joko istuen tai seisten. Instrumentin päätä voidaan pitää lähellä maata, tukea jalkaan, levätä maahan tai sijoittaa astiaan, joka muodostaa ulkoisen resonaattorin. Didjeridu soitetaan perinteisesti säestyksenä, joka tarjoaa dronea ja rytmejä, jotka ovat olennainen osa esitystä. Se on yleisesti yhdistetty toiseen aboriginaaliseen instrumenttiin, joka tunnetaan nimellä taputussauvat.
Viimeisimmät teokset on kirjoitettu didjeriduille ja orkesterille, mukaan lukien Philip Bracaninin tanssi Gundah, Meren ja taivaan laulut ja Peter Sculthorpen Requiem, ja George Dreyfusin herra Lewis tulee Wuppertaliin. Merkittäviä didjeridu -pelaajia ovat Djalu Gurruwiwi, William Barton, David Hudson ja Mark Atkins. Huomionarvoista on myös bändi Yothu Yindi, joka hankki seuraajan 1990 -luvulla.