Digitaalisella hammaslääketieteellä tarkoitetaan tietokoneiden ja tietokoneohjattujen laitteiden käyttöä hammashoidon tarjoamisessa. Se kattaa muun muassa tietokoneavusteisen diagnostisen kuvantamisen, tietokoneavusteisen suunnittelun ja hammaskorjausten, kuten yksittäisten potilaiden kruunujen, valmistuksen ja valmistuksen sekä hammaslaserit. Digitaalisten hammaslääketieteellisten tekniikoiden suosio on kasvanut viime vuosina tietokoneiden ja muiden tekniikoiden, kuten digitaalisten antureiden, edistymisen myötä.
Yksi digitaalisen hammaslääketieteen alue on yleisesti nimeltään CAD/CAM-hammaslääketiede, joka viittaa tietokoneavusteiseen suunnitteluun ja hammaskorjausten, kuten siltojen ja kruunujen, tietokoneavusteiseen valmistukseen. Tätä tekniikkaa käyttävä hammaslääkäri ottaa kuvan potilaan vaurioituneesta hampaasta ja syöttää sen tietokoneeseen, jossa on asianmukainen ohjelmisto. Tietokone käyttää sitten vaurioituneen hampaan kuvaa luodakseen potilaan hampaaseen kiinnitetyn restauraation kuvan, joka lähetetään sitten laitteeseen, joka todella veistää restauraation posliini- tai komposiittihartsista. Palautus voidaan värjätä potilaan hampaiden mukaan, ja nykyaikaiset CAD/CAM -tuotantotekniikat voivat tuottaa tavanomaisilla menetelmillä valmistettuja vastaavan tarkkuuden omaavia liitoksia. Yksi merkittävä etu tästä digitaalisen hammaslääketieteen näkökohdasta on se, että perinteiset restauraatiot tehdään paikan päällä ja ne edellyttävät potilaalta lisäkäyntejä, kun taas CAD/CAM-laitteita voidaan käyttää tiloissa ja potilaan hampaiden korjaus voidaan suorittaa samana päivänä .
Toinen tärkeä osa digitaalista hammaslääketiedettä liittyy kuvantamistekniikoihin. Hammaskuvantaminen tai hammasröntgenkuvaus on perinteisesti tehty käyttämällä röntgensäteitä elokuvien tuottamiseen. Digitaalinen röntgenkuvaus korvaa valokuvaelokuvan digitaalisella kuvankaappauslaitteella, joka voi tallentaa ja tallentaa kuvan tietokoneen tiedostona. Tämä mahdollistaa kuvien tuottamisen nopeammin valaisemalla tarvetta kehittää kemiallista kalvoa ja mahdollistaa erilaisten tietokoneen parannustekniikoiden käytön kuvan parantamiseksi.
Fyysisten valokuvien korvaaminen tietokoneen tiedoilla eliminoi myös näiden kuvien käsittelystä ja tallentamisesta aiheutuvat kulut ja helpottaa potilaan tietojen lähettämistä nopeasti toiselle hammaslääkärille tai vakuutusyhtiölle. Mahdollisuus käyttää kuvien tietokoneparannuksia voi myös kompensoida alkuperäisen kuvan puutteita, kuten ylivalotusta tai alivalotusta, ja vähentää siten tarvetta ottaa uusia kuvia, mikä säästää aikaa ja vähentää potilaan altistumista säteilylle.
Laserien käyttö hammashoidossa sisältyy myös yleisesti termiin digitaalinen hammaslääketiede, koska näiden laitteiden ohjaamiseen liittyy digitaalisia signaaleja. Diodilasereita käytetään yleisesti, mutta myös muita lajeja, kuten hiilidioksidikaasulasereita, käytetään joihinkin tarkoituksiin. Hammaslasereita voidaan käyttää esimerkiksi onteloiden poraamiseen, kosmeettisiin toimenpiteisiin ja sairaiden kudosten tuhoamiseen. Laserien käyttö on kalliimpaa kuin tavanomaiset menetelmät, mutta sillä voi olla etuja perinteisiin hammaslaitteisiin verrattuna, mukaan lukien vähentynyt verenvuoto ja vähentynyt anestesian tarve.