Tunnetaan myös nimellä elektroninen käteinen, ecash ja digitaalinen raha, ”digitaalinen käteinen” on termi, joka viittaa mihin tahansa järjestelmään, joka perustuu pieniä käteismääriä koskevien hyvitystilien käyttöön ja mahdollistaa näiden luottojen käyttämisen verkko -ostoksiin. Digitaalisen käteistalletuksen määrä voi olla hyvin pieni, jopa murto -osa rahajärjestelmän alhaisimmasta kolikoista. Tuotteiden ostaminen sähköisellä rahalla voi sisältää minkä tahansa kokoisia maksuja.
Yksi eroista, joka erottaa digitaalisen käteisen muista käteistransaktioista, on se, että ostajan henkilöllisyyttä ei tarvitse paljastaa. Varsinaista tapahtumaa hallitaan numerolla, joka tunnetaan tavallisesti digitaalisena varmenteena. Tämä numero varmistaa, että digitaalinen käteinen on neuvoteltavissa ja voidaan hyväksyä ostettujen palvelujen maksutavaksi. Tämä eroaa siitä, että ostat jotain verkossa luottokortilla. Tapahtuma, jossa ostajan on annettava luottokorttitietoja koskevat perustiedot ennen kuin myyjä voi käsitellä maksun.
Digitaalisen käteisen käsitettä käytetään joskus online -yrityksissä, jolloin yrityksen omistaja voi myöntää käteisluottoja henkilöille, jotka suorittavat tiettyjä verkkotoimintoja omistajan puolesta. Tämän järjestelyn avulla henkilö sallii luottojen keräämisen ja voi sitten käyttää niitä palvelujen ostamiseen sivuston omistajalta. Pieni vaihtelu tästä lähestymistavasta antaa käyttäjälle mahdollisuuden nostaa kotiutussumman ja pyytää sitten digitaalisen käteisen muuntamista ja siirtämistä toiselle tilille, jossa se voidaan nostaa ja käyttää samalla tavalla kuin vakiovaluutta.
Digitaalisen käteisen laajempi sovellus sisältää kaikenlaisen sähköisen rahansiirron. Tämä tarkoittaisi sitä, että kun työnantaja maksaa työntekijälle sähköisen varojen siirron (EFT), siirtoon liittyy sähköistä rahaa, jolla on sama asema kuin minkä tahansa valuutan. Tämä pätee riippumatta siitä, siirretäänkö raha jonkinlaiselle sähköiselle tilille, jota käytetään debit -kortilla, tai tavalliseen pankkitiliin, johon pääsee käteisellä, nostamalla shekkejä tai käyttämällä debit -kortteja. Tähän laajempaan digitaalisen käteisen käsitteeseen voidaan luokitella myös verkkopalvelut, joiden avulla kuluttajat voivat maksaa ostoksistaan tekemällä veloituksen liittyvältä pankkitililtä tai luottokortilta, mutta jotka eivät välitä pankki- tai luottokorttitietoja myyjälle.