Fysiikassa on kahdenlaisia dipoleja, magneettinen dipoli ja sähköinen dipoli. Käsitteellisesti ne ovat samankaltaisia siinä, että termi dipoli tarkoittaa “kaksi napaa”. Dipolikenttä on dipolista johtuvien sähkökenttien summa alueen jokaisessa pisteessä riippumatta siitä, onko kyseessä sähköinen dipoli vai magneettinen dipoli. Maapallon magneettikenttää voi esittää dipolikenttä.
Sähköiset dipolit ovat mitä tahansa joukkoa yhtäläisiä ja vastakkaisia varauksia, toinen puoli positiivinen ja toinen negatiivinen. Vetyatomi on dipoli, koska siinä on yksi positiivisesti varautunut protoni ja yksi negatiivisesti varautunut elektroni. Kuitenkin vesimolekyyli on myös dipoli, koska elektronit vetävät enemmän happiatomia kuin kaksi vakaata vetyatomia.
Sähköistä dipolia ympäröivä dipolikenttä on koko sähkökenttä, joka muodostuu sähkövoimasta johtuen kahdesta dipolin varauksesta, jotka vaikuttavat positiiviseen testivaraukseen alueen jokaisessa kohdassa. Tämä sähkökenttä koostuu voimasta positiivisessa testivarauksessa jaettuna varauksen suuruudella ja se on voiman suunnassa. Tämä voidaan helposti nähdä piirtämällä nuolia, jotka edustavat sähkömagneettisen voiman suuruutta jokaisessa pisteessä, ja piirtämällä sitten kenttäviivat yhdensuuntaisesti voiman suunnan kanssa yhdestä varauksesta toiseen. Näiden voimien summan suuruus ja suunta on dipolikenttä.
Magneettinen dipoli on olennaisesti palkkimagneetti, ja siinä on kaksi eri napaa, pohjoinen ja etelä. Magneettisen dipolin mukainen dipolikenttä on koko magneettikenttä, joka koostuu magneettivoimista alueen jokaisessa pisteessä. Kaikki magneetit ovat luonteeltaan dipoleja. Yksi James Maxwellin kehittämistä neljästä sähkömagneettisesta yhtälöstä sanoo, että magneettista monopolia ei ole olemassa.
Geofysiikassa Maan magneettikenttä voidaan esittää dipolikentänä, jossa magneettikentän linjat ulottuvat maantieteellisestä etelänapaasta maantieteelliseen pohjoisnavalle. Dipolikentän vahvuus on korkeimmillaan, kun kenttäviivat ovat lähempänä toisiaan, kuten pohjois- ja etelänavalla, ja heikkenee, kun kenttäviivat ovat kauempana toisistaan. Viiva, joka on vedetty dipolikentän keskelle, Maan päiväntasaajaan, edustaa päiväntasaajan tasoa ja on kohtisuorassa magneettikentän linjoihin nähden.