Dissosiatiivinen identiteettihäiriö, joka tunnetaan myös nimellä DID, on yksi tunnetuimmista mielenterveyshäiriöistä, jonka fiktio ja elokuvat ovat tehneet suosituksi. Vaikka kiistanalainen vuosia, se on hyväksytty todellinen sairaus lääketieteen ammatti. Vaikka taudin todellisuus on kaukana siitä, mitä ihmiset usein näkevät fiktiossa, totuus on, että tämän häiriön tapauksia diagnosoidaan ympäri maailmaa koko ajan. Se tunnetaan myös nimellä ”jaettu persoonallisuushäiriö” tai ”usean persoonallisuuden häiriö”.
Joku, jolla on DID, näyttää sarjan täysin erilaisia persoonallisuuksia, joista osa on toissijaisia ja osa ottaa vallan säännöllisesti, eri aikoina tai eri tilanteissa. Dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivä henkilö säilyttää usein alkuperäisen identiteettinsä ja ottaa käyttöön muita, jotka “ottavat haltuunsa” olosuhteista riippuen.
Dissosiatiivisen identiteettihäiriön diagnosointi on erittäin monimutkaista. Psykiatrit käyttävät erityisiä ohjeita etsiessään häiriön merkkejä, mukaan lukien pimennysjaksot, ”menetetty aika” ja erillisten identiteettien läsnäolo, jotka eivät tiedä toistensa olemassaolosta.
Moninkertainen persoonallisuuskiista on ollut käynnissä siitä lähtien, kun tautia tutkittiin ensimmäisen kerran vakavasti 20-luvun puolivälissä. Monet asiantuntijat uskovat, että se ei ole todellinen häiriö, vaan ilmentymä muista mielenterveyden häiriöistä. Muut asiantuntijat väittävät, että häiriö voi olla mielen tapa piilottaa menneisyyden väärinkäyttö tai huijata unohtamaan tietyt tapahtumat. “Puhtaan” DID: n diagnoosi on edelleen harvinaista.
Dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivä henkilö muuttaa usein persoonallisuuttaan stressin tai vaikeiden tilanteiden aikana, joita hänen alitajuntansa uskoo, ettei hän pysty käsittelemään. Useat persoonallisuudet ovat yleensä täysin erilaisia toisistaan, joten esimerkiksi henkilöllä, jolla on alistuva persoonallisuus tosielämässä, voi olla vaihtoehtoinen persoonallisuus, joka on vahva ja itsepäinen, ja toinen, joka on ylimielinen ja hallitseva. Ei myöskään ole harvinaista, että persoonallisuudet ovat eri -ikäisiä, ja teini -ikäisten tai lasten persoonallisuuksien esiintyminen aikuisilla on yleistä.