Ditransitiivinen verbi on verbityyppi, joka vaatii sekä suoran että epäsuoran kohteen lauseessa, jotta lauseen merkitys olisi täydellinen. Tämän tyyppistä verbiä käytetään tyypillisesti silloin, kun jotain annetaan tai vaihdetaan kahden tai useamman osapuolen välillä, koska jokin on suora kohde ja vastaanottaja on epäsuora kohde. Esimerkki muuttuvasta verbistä on “antaa” lauseessa “Mies antoi kissalle kalan”. Tämä on toisin kuin monostransitiiviset verbit, jotka vaativat vain suoran objektin, ja intransitiiviset verbit, jotka eivät vaadi minkäänlaista objektia.
Tapa, jolla verbit ovat vuorovaikutuksessa objektiensa kanssa, kutsutaan verbin “valenssiksi”, joka on arvo, joka osoittaa, kuinka monta objektia tarvitaan verbin käytön ymmärtämiseksi. Yhden valenssi viittaa intransitiiviseen verbiin, joka on verbi, joka ei vaadi minkäänlaista esinettä. Lauseessa “Kissa nukkui” verbi “nukkui” toimii intransitiivisenä verbinä, koska on vain aihe “Kissa” ja predikaatti tai verbi “nukkui”. Vaikka kissa on saattanut nukkua jonkin asian päällä, sitä ei vaadita, jotta lauseella olisi täydellinen merkitys.
Tämä on toisin kuin monotransitiivinen verbi, jonka valenssi on kaksi ja joka osoittaa verbin, joka vaatii suoran objektin. Lauseessa “Ostin pussin” verbi “ostaa” on monotransitiivinen, koska se vaatii ostetun suoran esineen. “Minä” on lauseen aihe ja “ostettu” on verbi, kun taas “pussi” toimii suorana esineenä, joka osoittaa kohteen, johon kohde teki verbin toiminnan.
Ditransitiivinen verbi, jonka valenssi on kolme, on verbi, joka vaatii sekä suoran että epäsuoran kohteen, jotta lause olisi täydellinen ja järkevä. Esimerkki muuttuvasta verbistä on sana “anna” lauseessa, kuten “Mies antoi kissalle kalan.” Tässä lauseessa “mies” on nyt lauseen aihe ja “antoi” on ditransitiivinen verbi. Lauseen suora kohde on edelleen “kala”, koska tämä on annettu, ja nyt “kissasta” on tullut epäsuora kohde, joka saa tuomion vaikutuksen.
Joillakin verbeillä voi olla erilaisia valensseja ja ne voivat toimia intransitiivisenä, monotransitiivisena tai ditransitiivisenä verbinä sen mukaan, miten sitä käytetään tietyssä lauseessa. Verbi “antoi” voidaan käyttää teoreettisessa tai filosofisessa mielessä, kuten “Hän antoi” ilmaisemaan yleistä ajatusta antamisesta; voi vaatia vain suoraa esinettä lauseessa, kuten “Hän antoi kaikkensa”; tai tulla ditransitiiviseksi verbiksi esimerkiksi “Hän antoi miehelle hatun”. On myös joitain persoonattomia verbejä, joiden valenssi voi olla nolla ja jotka eivät vaadi kohdetta tai esineitä, kuten säätila, kuten “Sataa”.