Dohan kehitysohjelma on viimeisin kauppaneuvottelukierros Maailman kauppajärjestössä (WTO). Se alkoi marraskuussa 2001, ja sen katsotaan olevan jatkoa aikaisemmalle Uruguayn kierrokselle, joka kesti vuosina 1986-1994. Dohan kehitysohjelmassa pyritään määrittelemään uudelleen aikaisemmat maailmanlaajuista kauppaa koskevat sopimukset sopimaan paremmin nykyiseen poliittiseen todellisuuteen. tiiviisti ja saada aikaan enemmän yhteisymmärrystä WTO: n jäsenten välillä.
WTO on perinyt aikaisemman tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen, joka on perustettu toisen maailmansodan jälkeen auttamaan kansainvälisen kaupan sääntelyssä. WTO perustettiin vuonna 1995 osana Uruguayn kierrosta, jossa esitettiin myös monia kauppaneuvotteluja, jotka ovat siitä lähtien ohjanneet kansainvälisen kaupan polkua. Osa Uruguayn kierrosta oli sopimus siitä, että uusi sopimus alkaa joskus vuonna 1999, jotta jäsenmaat voivat päättää tarpeistaan. Tämä sopimus, jonka piti tulla tunnetuksi vuosituhannen kierroksena, ei koskaan lähtenyt liikkeelle, osittain massiivisten mielenosoitusten vuoksi ehdotetun Seattlen kokouksen ulkopuolella.
Ennen Dohan kehitysohjelman alkua WTO oli jo kokoontunut Singaporessa pidetyssä ministerikokouksessa vuonna 1996. Ensimmäisen konferenssin aikana he perustivat neljä työryhmää käsittelemään joitakin keskeisiä kysymyksiä lähivuosina: tulli-, kauppa- ja investointiasioita , kauppa ja kilpailu sekä julkisten hankintojen avoimuus. Näitä kysymyksiä, niin kutsuttuja Singaporen kysymyksiä, pidettiin ratkaisevina useille tärkeille WTO: n jäsenille, kuten Japanille, Korealle ja Euroopan unionille, mutta sopimukseen ei päästy. Tämän seurauksena päätettiin, että kaikissa tulevissa ministerikokouksissa on oltava vähintään nämä neljä asiaa.
Ennen Dohaa pidettiin vielä kaksi ministerikonferenssia Singaporen jälkeen, joista toinen pidettiin Genevessä, Sveitsissä vuonna 1999 ja kolmas järjestettiin Seattlessa, Washingtonissa, myöhemmin vuonna 1999. Dohan kehitysohjelma laadittiin siis neljännessä ministerikokouksessa, Doha, Qatar, vuonna 2001. Ylivoimaisesti suurin asia Dohan pöydässä oli maatalousmarkkinoiden avaaminen, valmistusmarkkinoiden avaaminen ja laajennettu teollis- ja tekijänoikeuksien sääntely myös tärkeässä osassa neuvotteluissa.
Kaikilla kehityskierroksilla on halutut päätepisteet, ja Dohan kehitysohjelman oli määrä päättyä vuonna 2005, jolloin sovittiin kaikista keskeisistä kysymyksistä. Viides ministerikokous pidettiin vuonna 2003 Cancúnissa, ja se oli järkyttävä katastrofi. Neuvottelut romahtivat vain neljän päivän kuluttua, kun kävi ilmi, että ero teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välisissä avainkysymyksissä oli lähes sovittamaton. Monien mielestä romahdus oli voitto kehitysmaille, ns.
Viidennen ja kuudennen ministerikokouksen välillä pidettiin kaksi muuta kokousta, yksi Genevessä vuonna 2004 ja yksi Pariisissa vuonna 2005. Näiden kahden kokouksen tarkoituksena oli edistää kompromisseja eteenpäin pääsääntöisesti poistamalla Singaporen asiat pöydältä kokonaan. Tämä mahdollisti edistymisen ja suuntaviivojen antamisen Dohan kehitysohjelman ratkaisemiseksi määräaikaan 2005 mennessä.
Kuudes ministerikokous pidettiin Hongkongissa vuonna 2005, ja se johti jälleen epäonnistumiseen yksimielisyyden saavuttamisessa. Edistystä tapahtui kuitenkin jonkin verran, mikä johti optimismiin tulevaisuuden suhteen, vaikka ehdotettua määräaikaa ei saavutettaisi. Geneven vuonna 2006, Potsdamin vuonna 2007 ja Geneven vuonna 2008 pidetyt kokoukset heikensivät tätä optimismia, koska kerta toisensa jälkeen ei päästy kompromisseihin. Vuoden 2008 loppuun mennessä kävi selväksi, että Dohan kehitysohjelmaa ei voitu ratkaista tyydyttävästi ja että neuvottelut jatkuvat hitaasti ja huolellisesti.