Dollardiplomatia sisältää investointeja ulkomaisiin maihin niiden vakauttamiseksi. Termiä käytetään usein erityisesti edustamaan Yhdysvaltojen omaa etua koskevia ponnisteluja; tässä mielessä diplomatia hyödyttää Yhdysvaltojen etuja. Tätä lähestymistapaa ovat harjoitelleet jo pitkään monet maat, ei vain Yhdysvallat.
Termiä suositeltiin presidentti Taftin aikana, joka käytti erityisesti dollarin diplomatiaa “lähettämään dollareita aseiden sijasta” alueille, joilla Yhdysvallat oli kiinnostunut. Hallitus teki esimerkiksi maksukyvyttömien maiden velkojen hankkimista ja investointeja infrastruktuuriin maissa, joilla ei ollut siihen varaa. Vastineeksi tästä Yhdysvaltain hallitus odotti tiettyjä myönnytyksiä mailta, joita se avusti.
Joskus Yhdysvallat käytti tätä diplomatian muotoa, jotta sillä voisi olla rooli sääntelypolitiikan muokkaamisessa tavalla, joka hyödyttäisi amerikkalaisia yrityksiä. Tämä sisälsi yritysten painostamisen laittomiin lakeihin työntekijöiden suojelemiseksi, ulkomaisten yritysten verotuksen rajoittamisen ja muun toiminnan. Sitä käytettiin myös poliittisen vallan turvaamiseen, kuten nähdään, kun Yhdysvallat varaa itselleen oikeuden valvoa nimettyjä keskeisiin poliittisiin tehtäviin ja joskus suoraan nimittää heidät.
Dollardiplomatian edunsaajat olivat vaikeassa asemassa. Nämä maat tarvitsivat taloudellista apua ja hyötyivät amerikkalaisten yritysten asiantuntemuksesta, laitteista ja varoista heidän rajoilleen. Kansainväliset valtiot kuitenkin myös hieroivat Yhdysvaltojen tilauksia ja tunsivat sisäistä painetta maan harjoittaman valvonnan seurauksena. Jotkut näiden kansojen kansalaiset protestoivat, toisinaan väkivaltaisesti, ja tämän käytännön historia Latinalaisen Amerikan ja Kaakkois -Aasian kaltaisilla alueilla vaikutti pahoinpideltyjen kansalaisten sytyttämiin sotilaallisiin konflikteihin.
Yhdysvallat väitti, että vaikka politiikalla oli varmasti vaikutuksia ulkomaisten markkinoiden avaamiseen ja suotuisan liiketoimintaympäristön luomiseen amerikkalaisille yrityksille, mikä hyödytti Yhdysvaltoja, se oli hyödyllistä myös vastaanottajille. Se loi työpaikkoja, infrastruktuuria ja turvallisuutta joillekin kansakunnille, ja itse asiassa Yhdysvallat investoi edelleen ulkomaisiin liittolaisiin auttaakseen heitä toipumaan ja vakiintumaan sotilaallisten konfliktien, talouden taantumien ja poliittisten sekasortojen jälkeen. Nykyään keskitytään kuitenkin vähemmän omaan etuun ja enemmän Yhdysvaltojen liittolaisten ja ystävien auttamiseen poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen riippumattomuuden luomisessa positiivisten pitkäaikaisten suhteiden luomiseksi.