Psyykkisten häiriöiden diagnostiikka- ja tilastokäsikirja, viides painos, joka tunnetaan myös nimellä DSM-V, DSM V tai DSM-5, on yksityiskohtainen luettelo mielenterveyden häiriöiden luokituksista, jotka on määrä julkaista vuonna 2013. Yhdysvalloissa DSM pidetään laajalti psykiatrian raamatuna, joka tarjoaa täydellisen luettelon kaikista Yhdysvalloissa tunnustetuista mielenterveyshäiriöistä. Yhdysvaltojen ulkopuolella lääkärit ympäri maailmaa luottavat DSM: ään potilaiden arvioinnissa ja diagnoosissa.
DSM: n ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1952. Siitä lähtien on tehty useita tarkistuksia, jotka heijastavat erilaisia muutoksia. Esimerkiksi homoseksuaalisuuden kaltaiset olosuhteet on kerran mainittu DSM: ssä, mutta nyt niitä ei ole, koska niitä ei enää tunnisteta henkisiksi patologioiksi. Uudemmat painokset ovat tuoneet uusia käsitteitä psykiatriaan, virtaviivaistaneet diagnostista prosessia ja tarjonneet tarkempia tietoja mielenterveyden häiriöistä.
DSM V: n tarkistukset alkoivat vuonna 1999. American Psychiatric Association (APA) kehitti kansallisten mielenterveyslaitosten (NIHM), Maailman terveysjärjestön (WHO) ja Maailman psykiatrisen yhdistyksen (WPA) kanssa kehittääkseen useita komiteoita, jotka työskennellä DSM: n viidennen painoksen ehdotettujen lisäysten ja muutosten parissa. Vuoden 2010 alussa useita DSM V: n luonnoksia julkaistiin yleisölle kommentoitavaksi, mikä herätti paljon keskustelua ja keskustelua.
DSM V: ssä, kuten muissakin tämän kuuluisan käsikirjan painoksissa, mielenterveysongelmat on jaettu viiteen ”akseliin”, jotka ovat laajoja luokkia. Akseli III kattaa esimerkiksi ”akuutit sairaudet ja fyysiset häiriöt”, kuten päävamman. Jokaisella akselilla on yksityiskohtainen erittely. Diagnoosia varten potilaiden on näytettävä oireita, jotka voivat sijaita akselin tietyssä osajoukossa.
DSM V: n tavoitteena on auttaa mielenterveyden ammattilaisia luokittelemaan potilaiden sairaudet. Tämä painos tunnustaa, että joskus potilailla saattaa esiintyä päällekkäisiä oireita, jotka aiemmin tekivät joidenkin diagnoosien vaikeiksi. Kun diagnoosi on käsillä, lääkäri voi alkaa tutkia hoitovaihtoehtoja potilaan kanssa. Lisäksi diagnoosin saaminen voi olla tärkeää etuuksien, kuten työkyvyttömyysetuuksien tai sairausvakuutusten saamisen kannalta, ja monet virastot ja yritykset kieltävät etuudet, ellei potilaalla ole diagnoosia hyväksytyllä DSM -koodilla.
Potilaiden tulee huomata, että vaikka DSM: ää voidaan katsoa maallikkona, potilaiden arviointi vaatii kokemusta mielenterveydestä. Potilaat voivat tavata psykologin tai psykiatrin useaan otteeseen ennen kuin asianmukainen diagnoosi voidaan määrittää ja yksinkertaisesti näyttää siltä, että oireet vastaavat DSM: n oireita, eivät välttämättä tarkoita, että jollakulla on tietty mielenterveys.