EDGE on langaton verkkoteknologia, jota pidetään yleisesti 2G -verkon seuraavassa vaiheessa. Nimi on lyhenne sanoista Enhanced Data GSM Environment, vaikka käytetään myös Enhanced Data Rates for GSM Evolution. Kuten molemmat nimet viittaavat, se on parannus langattomaan GSM -tekniikkaan, joka on toisen sukupolven eli 2G -matkapuhelintekniikka. Koska se on parannus nykyiseen tekniikkaan eikä välttämättä kolmannen sukupolven, sitä kutsutaan usein nimellä 2.75G.
Yleensä EDGE: tä käytetään langattomaan tiedonsiirtoon, kuten kuvien ja videoiden jakamiseen tai Internetin selaamiseen matkapuhelinyhteyden kautta. Tämä johtuu siitä, että tekniikka tarjoaa tiedonsiirtonopeuden jopa neljä kertaa nopeammin kuin tavalliset GSM -verkot. Kun Internet -selaintoiminnoilla varustetut puhelimet, kuten Blackberry® ja iPhone®, ovat yleistyneet, nopeammasta tiedonsiirrosta on tullut entistä tärkeämpää.
Koska tämä tekniikka on GSM -päivitys, langattomien operaattoreiden on helppo parantaa verkkojaan tarjotakseen sitä. Datanopeuden kasvu saavutetaan kehittyneemmällä koodauksella, ei laitteilla, joten uutta laitteistoa ei yleensä tarvita. Ohjelmistopäivitys mahdollistaa sen sijaan langattoman operaattorin tukiasemat tukemaan tiedonsiirtonopeutta jopa 384 kilobittiä sekunnissa (kbps).
EDGE tuli ensimmäisen kerran saataville 2000 -luvun alussa. Vuonna 2003 Cingular alkoi tarjota sitä päivityksenä GSM -verkkoonsa. Langaton yritys tarjosi myös kannettavan tietokoneen käyttäjille langatonta langatonta Internet -palvelua, joka käytti verkkoon PCMCIA -korttia. WiFi® oli siis kannettavien käyttäjien saatavilla lähes mistä tahansa, joka tarjosi vahvan matkapuhelinsignaalin.
Lopulta EDGE: stä tuli standardi, joka korvasi vähemmän tehokkaan langattoman tekniikan, kuten GPRS: n, ja käytännössä jokainen matkapuhelinyritys tarjoaa tätä tekniikkaa. Se korvataan lopulta 3G- ja 4G -tekniikoilla, mutta tiedonsiirtonopeudet ovat vieläkin nopeammat.
Vaikka langattomat yritykset pyrkivät tuomaan kehittyneitä tekniikoita useimpien ihmisten saataville, kattavuus rajoittuu tyypillisesti alueisiin, joilla on tiheä väestö tai suuret valtatiet. Tästä syystä ihmiset, jotka asuvat enemmän maaseudulla, eivät yleensä pääse yhtä nopeisiin tiedonsiirtonopeuksiin kuin suurkaupunkien ihmiset.