Rikosoikeuden alalla ehdonalainen ehdonalaisuus on termi, jota käytetään vangin ennenaikaiseen ehdolliseen vapauttamiseen vankilasta, kun hän vielä suorittaa rangaistuksensa. Vangin vapauttamista koskeviin ehtoihin voi sisältyä erityisiä pätevyyksiä ehdollisen ehdonalaisen ehdokkuuden ylläpitämiseksi. Tätä kutsutaan ehdonalaissuunnitelmaksi. Joissakin tapauksissa nämä vaatimukset sisältävät alkoholin tai huumeiden välttämisen, yhteydenpidon ehdonalaiseen virkailijaan tai sopivan työn löytämisen. Tämän ohjelman puitteissa vapautettuja vankeja kutsutaan ehdonalaisiksi.
Ehdonalainen on joskus sekoitettu koeajaan tai tuomion lieventämiseen. Ehdonalainen ehdonalaisuus eroaa koeajastosta siinä mielessä, että se vapautuu ennenaikaisesti vankilasta, kun taas koeaika on tuomitun rikollisen tiukka valvonta, jota ei ole vangittu. Tuomion lieventäminen tarkoittaa, että henkilön katsotaan suorittaneen koko tuomionsa, mutta hänellä on edelleen rikosrekisteri.
Alexander Maconochie suunnitteli vankien varhaisen vapauttamisen korjauslaitoksesta vuonna 1840. Australian englantilaisten rangaistussiirtokuntien päällikkönä Maconochie etsii menetelmää, joka auttaisi vankeja valmistautumaan palaamaan normaaliin yhteiskuntaan. Hän kehitti kolmiportaisen järjestelmän, jonka avulla vangit ansaitsivat valvotun vapautensa. Tämän vapauden ehtona oli ehdonalaisen oma käyttäytyminen, ja vapauttamisedellytysten rikkominen johti yksilön palaamiseen vankilaan.
Paikallisista laeista ja tavoista riippuen ennenaikainen vapauttaminen voidaan myöntää useista syistä. Parolee voidaan vapauttaa vangitsemisesta ennenaikaisesti hyvän käyttäytymisen, humanitaaristen ponnistelujen tai muiden ehdonalaislautakunnan päätökseen vaikuttavien tekijöiden perusteella. Näihin varhaisen julkaisun ohjelmiin liittyy myös vaihteleva määrä valvontaa, koska joillakin ehdonalaisilla on hyvin vähän rajoituksia, kun taas toisten on noudatettava tiukkoja ohjeita vapauttamisensa ylläpitämiseksi.
Joissakin maissa tätä ohjelmaa käytetään vapauttamaan vanki, joka tarvitsee lääketieteellistä apua, jota ei voida tarjota vankilan rajoissa. Tämän tyyppistä vapautusohjelmaa kutsutaan joskus myötätuntoiseksi vapautukseksi tai lääketieteelliseksi ehdonalaiseksi. Tämäntyyppistä ennenaikaista vapauttamisohjelmaa käyttävät myös jotkut maat karkottaakseen tehokkaasti poliittisia vankeja maasta. Näissä tapauksissa ehdonalaisen vapauttamisen ehdoissa voidaan todeta, että vanki saa vapauden hakea ulkomaista hoitoa sillä ehdolla, että hän ei palaa maahan. Yksi esimerkki tästä menetelmästä on Kiinan hallituksen vapauttama poliittinen toisinajattelija Ngawang Chophel vuonna 2002 Chengdun vankilasta.