Oikeudessa jatkamista koskeva pyyntö on kirjallinen pyyntö oikeudenkäynnin lykkäämisestä, jonka toinen tai molemmat oikeusriidan osapuolet ovat esittäneet. Tuomioistuimilla on mahdollisuus myöntää tai evätä jatkaminen sen perusteella, onko viivästymiselle olemassa perusteltu syy. Monet valtiot ovat kuitenkin ottaneet käyttöön sääntöjä, jotka auttavat nopeuttamaan oikeudenkäyntiprosessia, mikä rajoittaa vakavasti tuomioistuimen liikkumavaraa ehdotuksen jatkamisessa. Ensisijainen syy siihen, että tuomioistuimet sallivat jatkotoimenpiteet, on estää oikeuden väärinkäyttö. Esitys hylätään, jos asian tuomari katsoo, että esityksen ensisijainen tarkoitus on yksinkertaisesti viivyttää prosessia, varsinkin jos tällainen viivästyminen vahingoittaa asian toista osapuolta.
Käsitellessään ehdotusta jatkaa, tuomari ottaa huomioon useita tapauksen näkökohtia. Näitä tekijöitä ovat lykkäämisen syy, hakijan vilpittömät ponnistelut, riski vahingoittaa väitteentekijän tapausta ja pyynnön esittäneen osapuolen odotettavissa oleva hyöty. Jos pyyntö hyväksytään, tuomari asettaa viivästymiselle kiinteän keston ottaen huomioon molempien osapuolten oikeudet ja esittää mahdolliset rajoitukset. Jos jatkamisen perusta päättyy ennen määräyksen päättymispäivää, tuomari voi peruuttaa määräyksen ja velvoittaa oikeudenkäynnin siirtymään eteenpäin.
Asianmukaisen ja perusteellisen valmistelun puute ei ole peruste ehdotuksen jatkamiselle. Asianmukaisia perusteluja jatkoa koskevaan pyyntöön ovat osapuolen sairaus, lakimiehen vaihto, todistajan tai todistusaineiston poissaolo tai väistämätön yllätys, johon yhdellä osapuolella ei ole ollut riittävästi aikaa vastauksen valmisteluun. Joissakin tapauksissa jatkamista koskeva pyyntö hyväksytään sen perusteella, että odotetaan toisen asian asioita tai osapuolia koskevan menettelyn tulosta. Joskus tällaisessa esityksessä voidaan mainita asian liiallinen lehdistökatsaus, joka voi vaikuttaa tuomariston kokoonpanoon, syynä jatkumiseen.
Yhdysvaltojen perustuslain kuudes tarkistus takaa rikoksesta syytetylle oikeuden nopeaan oikeudenkäyntiin. Kuudennen tarkistuksen huomioon ottamiseksi vuoden 1974 liittovaltion nopean oikeudenkäynnin laissa säädetään ehdoista, jotka koskevat rikosoikeudenkäyntien jatkamista. Oikeudenkäynnit voivat alkaa alle 30 päivän kuluttua siitä päivästä, jona syytetty saapui ensimmäisen kerran tuomioistuimeen, ellei vastaaja anna kirjallista suostumustaan. Toisaalta tuomarit kiistävät monia jatkotoimia, jotka oli sallittu ennen liittovaltion nopean oikeudenkäynnin lain voimaantuloa nopean oikeudenkäynnin takaamiseksi.