Liiketoiminnan ulkopuoliset kulut ovat kustannuksia, jotka liittyvät liiketoimintaan, mutta eivät liity yrityksen ensisijaisiin tavoitteisiin. Se voi koskea joko materiaalia tai palvelua, ja se on usein tarkoitettu leikkauksiin ennen ydinliikekuluja, kun yrityksellä on taloudellisia vaikeuksia, yksinkertaisesti siksi, että ydinliikekulujen leikkaamisella on niin raju vaikutus yrityksen kykyyn säilyttää laatu ja tuotanto korkea.
Yksi yleisimmistä syistä, miksi kirjanpitäjät kiinnittävät niin tarkan huomion jokaiseen ei-toiminnalliseen kulutukseen, on se, että huolimatta siitä, että toiminta- ja muut kulut ovat teknisesti erillisiä liiketoiminnan talousarviossa, henkilön on arvioitava molemmat kulut, jotta saadaan todella tarkka kuva yrityksen taloudellisesta tilanteesta. Oletetaan esimerkiksi, että yritys on tuottanut tuotteen X. Jos yrityksen tulot tuotteen “X” myynnistä ylittäisivät tuotteen “X” valmistamisen kustannukset, yritys näyttäisi olevan hyvässä taloudellisessa kunnossa. Tässä vaiheessa yritys ei kuitenkaan ole vielä pystynyt hoitamaan kaikkia ei-toiminnallisia kuluja. Jos nämä kulut ovat riittävän suuret, yritys voi itse asiassa päätyä “miinukseen” ja ottaa velkaa.
Esimerkkeinä tavallisista muista kuin liiketoimintaan liittyvistä kuluista sisältyvät korot, jotka yritys joutuu maksamaan lainoista, tappiot kiinteistöjen myynnistä, mukaan lukien arvopaperit, uudelleenjärjestelykulut ja valuutanvaihtopalkkiot kuin liiketoiminnan kulut. Vakuutuksia pidetään myös ei-toiminnallisina kuluina, samoin kuin ylläpitoa ja maksuja työsuhde-etuuksiin. Toinen yleinen toimintakustannus on siivous.
On tärkeää ymmärtää, että se, mikä on liiketoiminnan kuluja yhdessä yrityksessä, ei välttämättä ole liiketoiminnan kuluja toisessa liiketoiminnassa. Kun tarkastellaan ei-toimintakuluja, kirjanpitäjien on aina tarkasteltava kuluja yrityksen tavoitteiden linssin alla. Jos esimerkiksi yrityksen tavoitteena olisi tuottaa autoja, tarvikkeet, kuten yrityksen puhelimet, olisivat käyttökustannuksia, eivät käyttökuluja, koska puhelimet eivät suoraan liity ajoneuvojen tarvikkeisiin tai tuotantolinjaan. Jos yrityksen tavoitteena olisi kuitenkin hankkia lahjoituksia puhelimitse, yrityksen puhelimia voitaisiin pitää toimintakuluna.
Liiketoiminnan kulujen tavoin yritysten on seurattava muita kuin toimintamenojaan voidakseen luoda toimivan budjetin ja pitää siitä kiinni. Talousosastot yrittävät tyypillisesti leikata ei-toiminnallisia kuluja ennen kuin siirtyvät toimintamenojen alentamiseen. Tämä ei välttämättä tee työntekijöitä onnellisiksi, esimerkiksi jos yritys leikkaa työsuhde -etuuksia. Se ei vaikuta yrityksen kykyyn tuottaa hyvää, korkealaatuista tuotetta tai palvelua, mutta 10 työntekijää ilman etuja voi valmistaa esimerkiksi tuotteen X etujen kanssa tai ilman niitä, jos heillä on riittävästi tarvikkeita ja tietoa. Tämän seurauksena kuluttaja ei usein ole tietoinen leikkauksista ennen kuin budjettikirves saavuttaa ydintoiminnot.