Vanhuuseläke on jonkinlainen lahjoitus rahastoon, joka on tarkoitettu palvelemaan ryhmää työntekijöitä, kun he saavuttavat eläkeiän. Nämä maksut voivat tulla joko työnantajilta tai työntekijöiltä, ja niiden annetaan yleensä kasvaa investoinneilla pienellä verotuksella niiden vähentämiseksi. Kun työntekijät jäävät eläkkeelle, he saavat osallistua etuihin, joita rahasto on saanut vuosien varrella. Monet hallitukset vaativat vanhuuseläkettä kaikilta työntekijöiltä ja työnantajilta varmistaakseen, että eläkeläisillä on tarpeeksi rahaa elääkseen ilman, että he joutuvat turvautumaan valtion varoihin.
Yritykset käyttävät erilaisia menetelmiä varmistaakseen, että heidän työntekijöillään on tarpeeksi rahaa ylläpitääkseen korkeaa elämänlaatua, vaikka he eivät enää voisi työskennellä ja ansaita rahaa. Ylityösuunnitelma on yksi näistä tavoista. Se on pohjimmiltaan eräänlainen eläkerahasto, joka ottaa rahaa sekä työnantajilta että työntekijöiltä ja kasvaa sitten ajan myötä investointien avulla. Kun työntekijä saavuttaa eläkeiän, hän voi sitten ottaa rahaa kassasta. Tällainen rahasto ei olisi mahdollista ilman säännöllistä eläkemaksua.
Vanhuuseläkemaksusta tekee niin arvokasta se, että rahaston rahat ovat yleensä vapaita useimmista veroista. Vaikka mailla on erilaisia lakeja näiden maksuosuuksien suhteen, useimmat ovat halukkaita olemaan lempeitä varojen verotuksessa kannustaakseen sijoittajia käyttämään ohjelmia. Sellaisena eläkkeen maksamista voidaan pitää viisaana investointina.
Useimmissa tapauksissa työntekijä, joka tekee eläkemaksua, ei voi saada etuuksia ennen kuin eläkeikä on saavutettu. Riippuen asianomaisen maan laeista tai työntekijöiden allekirjoittamista sopimuksista, työpaikan vaihtaminen voi olla yksi tapaus, jossa työntekijä voi saada vanhuuseläkkeitä ennen eläkkeelle siirtymistä. Joissakin tapauksissa ne voidaan siirtää uuteen työpaikkaan. Kun työntekijä jää eläkkeelle, hän saa yleensä osan rahastosta suhteessa siihen, mitä he ovat maksaneet siihen.
Jotkut maat edellyttävät, että työntekijä tai työnantaja suorittaa säännöllisen eläkemaksun. Tämä johtuu siitä, että tällaisista rahastoista ei olisi paljon hyötyä ilman merkittävää pääomaa. Koska hallitusten taakka eläkkeelle siirtymisestä kasvaa ihmisten eläessä pidempään, kaikenlainen helpotus tästä taakasta on tervetullutta. Tämän seurauksena eläkemaksujen tekeminen pakolliseksi työnantajille ja työntekijöille varmistaa, että hallitus ei ole yksin vastuussa näiden henkilöiden tukemisesta eläkkeelle siirtyessään.