Termiä “elämänlaatu” käytetään osoittamaan ihmisten ja yhteiskuntien yleistä hyvinvointia. Se liittyy usein termiin “elintaso”, mutta nämä kaksi eivät välttämättä tarkoita samaa. Elintaso on vain henkilön vaurauden ja työllisyyden arviointi yhteiskunnassa. Vaikka molemmat ovat elämänlaatua määrittäviä tekijöitä, nämä eivät ole sen ainoa indikaattori. Ihmisen ympäristö, fyysinen ja henkinen terveys, koulutus, virkistys, sosiaalinen hyvinvointi, vapaus, ihmisoikeudet ja onnellisuus ovat myös merkittäviä tekijöitä.
Jotkut poliitikot ja taloustieteilijät käyttävät termiä “elämänlaatu” arvioidakseen yhteiskunnan elinkelpoisuutta. Terveydenhuollossa potilasta, jolla on diagnosoitu vakava masennushäiriö, arvioidaan usein hänen elämänlaatunsa perusteella. Monet sosiaalipsykologit pitävät sitä myös tärkeänä tekijänä, joka vaikuttaa joidenkin ihmisten päätöksiin tehdä itsemurha.
Elämänlaatua mitataan monissa yhteyksissä. Terveydenhuollon lisäksi sitä käytetään myös kansainvälisessä kehityksessä ja valtiotieteessä. Tämä johtaa siihen, että termille on annettu erilaisia määritelmiä. Tarkasteltavat tekijät ovat sekä laadullisia että määrällisiä. Monet paikalliset, kansalliset ja kansainväliset järjestöt suorittavat kyselyitä ja psykologisia testejä yksilön tai yhteiskunnan elämänlaadun määrittämiseksi eri tarkoituksiin.
Kansainvälisessä kehityksessä elämänlaatua käytetään laajentamaan yhteiskunnan elintasoa. Käytetyt teoriat ja menetelmät riippuvat suuresti organisaation periaatteista ja ideologioista. Monissa tapauksissa tällaisiin menetelmiin vaikuttaa myös se, millainen tulos organisaatio odottaa tutkimukseltaan.
Maailmanpankki on määritellyt elämänlaadun uusliberalistisen politiikkansa perusteella, jonka on tarkoitus poistaa köyhyys maailmanlaajuisesti. Se määrittelee termin perustuen ihmisten perustarpeisiin. Tämän perusteella köyhyyden määritellään sitten olevan huono elämänlaatu. Ruohonjuuritason kansalaisjärjestöille, jotka eivät ole keskittyneet köyhyyden vähentämiseen kansallisella tai kansainvälisellä tasolla, tätä näkökohtaa parannetaan yleensä auttamalla yksilöitä yhteisöissään.
Menetelmät elämänlaadun määrittämiseksi yhteiskunnassa tai yksilölle voivat olla objektiivisia tai subjektiivisia. Esimerkkinä voidaan todeta, että ihmisen onnellisuuden tason määrittäminen on vaikeaa. Tästä syystä monet organisaatiot riippuvat mieluummin kokeiltujen kvantitatiivisten välineiden arvioinnista. Yksi suosittu esimerkki on YK: n kehitysohjelman käyttämä inhimillisen kehityksen indeksi.