Elokuvatuotanto on pääomavaltainen hanke, mutta jos elokuva menestyy, projekti voi maksaa itsensä takaisin osinkoina. Institutionaaliset sijoittajat ja paikallishallinnot osallistuvat toisinaan elokuvien ennakkorahoitukseen, laajentamalla omaa pääomaa tai velkaa hankkeen rahoittamiseksi. Sijoittajille maksetaan takaisin elokuvan tuottamat tulot tai ennakkomyynti, ja jos elokuva epäonnistuu, kukaan ei voita.
Elokuvarahoitusta voivat tarjota muun muassa investointipankit, hedge -rahastot ja vakuutusyhtiöt. FIN Alternativesin mukaan elokuvaprojektien rahoitus tapahtuu sykleissä, joissa yksi sijoittajatyyppi on yleensä aktiivisin. Esimerkiksi 1990 -luvulla vakuutusyhtiöt osallistuivat aktiivisesti elokuvien rahoitukseen. Pankit antoivat lainat elokuvantekijöille ja vakuutusyhtiöt vakuuttivat tämän velan. Jos elokuva ei kuitenkaan tuottanut odotettuja myyntituloja, vakuutuksenantajat ottivat vastuun maksamattomasta velasta, ja se käynnisti oikeudenkäyntien aallon.
Investointipankit rahoittavat jo nyt suurimman osan rahoitusmarkkinoilla tapahtuvasta kaupasta, ja näillä yrityksillä on myös käsirahoitusta elokuvien rahoittamiseen. Koska elokuvien tuotantokustannukset voivat olla niin korkeat, pankit ovat tehneet yhteistyötä elokuvatuottajien kanssa ja kääntyneet muiden institutionaalisten sijoittajien, kuten hedge -rahastojen ja pääomasijoitusyhtiöiden, puoleen rahoituksen rahoittamiseksi. Velkarahoitus on tyypillisesti etusijalla omaan pääomaan nähden, ja sen seurauksena ensimmäinen on yleensä ensisijainen tapa, jolla institutionaaliset sijoittajat ovat valmiita rahoittamaan elokuvaprojekteja. Omaa pääomaa voidaan edelleen käyttää elokuvien rahoitukseen, mutta se on todennäköisemmin peräisin varakkailta ihmisiltä tai pääomasijoitusyhtiöiltä.
Julkisten eläkerahastojen on tiedetty tarjoavan elokuvarahoitusta joissakin tapauksissa. Julkinen rahasto käyttää sijoitussalkun varoja laajentaakseen pääoma- tai velkarahoitusta tietylle ohjaajalle, joka tekee elokuvia eläkejärjestelyn tilassa, kuten esimerkiksi New Mexico Yhdysvalloissa. Rahoitusta tuetaan paikallisen talouden tukemiseen, ja tulot ansaitaan elokuvien myynnistä. Edellytyksenä on usein, että leijonaosa elokuvasta kuvataan tietyllä maantieteellisellä alueella.
Sijoittajat, jotka laajentavat elokuvarahoitusta, voivat mieluummin työskennellä studion kanssa, joka on tunnettu tai jolla on ainakin menestyneitä elokuvia. Lainanantajat voivat tarjota kannustimia, kuten alhaiset korot, elokuvantekijöille, joilla on tämä pätevyys. Elokuvantekijöiden etuihin kuuluu nopea rahan saanti, mikä puolestaan voi nopeuttaa elokuvan tuotantoa.