Emeritusprofessori on titteli, jonka monet korkeakoulut ja yliopistot tarjoavat eläkkeellä oleville professoreille. Akateemikot ansaitsevat tai saavat arvonimen, jos he täyttävät sen oppilaitoksen asettamat pätevyysvaatimukset. Akateemisessa yhteisössä ei ole yhtä standardia emeritusprofessorin arvon antamiselle. Sen sijaan korkeakoulut ja yliopistojärjestelmät asettavat omat standardinsa kunnioittaakseen tiedekuntaansa tällä nimikkeellä. Monissa tapauksissa emeritusprofessorin arvonimi tuo mukanaan tiettyjä etuoikeuksia. Nämä etuoikeudet vaihtelevat myös ja voivat sisältää oikeuden ylläpitää kampuksen toimistoa, mahdollisuuden jatkaa opettamista tai institutionaalisten tilojen käyttöä.
Emeritusprofessorin arvonimi tunnustaa akateemikon aiemman ja jatkuvan suhteen ja panoksen akateemiseen yhteisöön. Joissakin kouluissa vakiokäytäntö on antaa kaikille eläkeläisille arvonimi edellyttäen, että eläkeläinen palveli koulussa tietyn ajan. Muissa kouluissa eläkeläisille ei automaattisesti taata, että he saavat arvonimen tai sen etuoikeudet. Sen sijaan professorin palveleminen koululle on täytynyt erottaa jollakin tavalla. Nimikkeen voi myöntää osaston puheenjohtaja, komitea tai hallintoneuvosto. Koulu tai sen hallintojärjestelmä voi edellyttää, että emeritusprofessorin aseman ehdokas nimitetään tehtävään korkean tason ylläpitäjän, kuten yliopiston dekaanin, toimesta.
Kun otsikko on myönnetty, akateemikko voi pystyä hyödyntämään erilaisia etuja. Koska monet tutkijat saattavat haluta jatkaa apurahansa eläkkeelle siirtymisen jälkeenkin, pääsy yliopistokirjastoihin, laboratoriolaitteisiin sekä tietokoneisiin ja tietokantoihin on ratkaisevan tärkeää heidän jatkuvalle työlleen. Eläkkeellä oleva akateemikko voi emeritusprofessorin asemalla usein jatkaa tutkimustaan ja osallistua tiedeyhteisöönsä. Koska monet korkeakoulut ja yliopistot tarjoavat myös kattavia palveluja opiskelijoille ja tiedekunnille, kuten neuvontapalveluja, hyvinvointipalveluja tai kampuksen liikuntatiloja, emeritusprofessori ja mahdollisesti hänen perheensä voivat jatkaa näiden etujen saamista niin kauan kuin hän elää koulun lähellä.
Joissakin tapauksissa emeritusprofessori voi jatkaa opetusta, jos hän nauttii siitä. Emeritusprofessorin opettamat kurssit voivat olla osa tavallista opetussuunnitelmaa, mutta ne voivat myös olla korkean tason seminaareja tietyllä alalla, joka kiinnostaa professoria. Opetusroolin lisäksi jotkut tällä nimikkeellä voivat myös pystyä työskentelemään suoraan jatko -opiskelijoiden kanssa, toimien neuvonantajina tai opinnäytetyö-/väitöskirjakomitean jäseninä.