Merkittävä verkkotunnus on hallintoelimen – yleensä maan, osavaltion, kaupungin, kunnan – oikeus laillisesti omistaa yksityishenkilön omaisuus omaan käyttöönsä. Sillä, että kiinteistön omistaja ei ehkä halua erota maastaan tai asuinpaikastaan, ei ole merkitystä, ja hänellä on hyvin vähän mahdollisuuksia turvautua oikeuteen. Jos kyseinen hallintoelin haluaa ottaa omaisuuden, heillä on täysi oikeus siihen.
Yhdysvalloissa yleisesti ymmärrettiin, että hallitus ei voi takavarikoida yksityistä omaisuutta, ellei se ole välttämätöntä ja perusteltua julkista käyttöä. Prosessia, joka tunnetaan myös nimellä tuomitseminen, käytettiin yleensä erityistapauksissa, usein sen vuoksi, että se liittyi jonkinlaiseen yleishyödylliseen rakentamiseen. Esimerkiksi maa on omistettu tunnetuilla alalaeilla, jos se oli suunnitellun valtatien tiellä tai jos kiinteistön tiettyjä osia tarvittiin viemäri-, sähkö- tai puhelinlinjojen asentamiseen. Merkittävää alaa on käytetty myös koulujen ja puistojen rakentamiseen tai sellaisten kaupunkialueiden valtaamiseen, jotka olivat niin järkyttyneitä, että ne olivat vaarassa paikalliselle väestölle.
Perinteisesti uskotaan, että Yhdysvaltain perustuslain laatijat uskoivat, että yksityiset omistusoikeudet ovat pyhiä, eikä niitä saa loukata, ellei ole olemassa pakottavaa tarvetta, joka liittyy yleiseen hyvinvointiin. Kirjoittajat näyttivät kuitenkin ymmärtävän, että väärinkäytökset olivat aina mahdollisia. Niinpä perustuslain viides muutos luotiin. Lyhyesti sanottuna siinä todetaan, että maanomistajille on maksettava oikeudenmukainen korvaus kiinteistöistä, jotka on takavarikoitu tunnetun alalainsäädännön mukaisesti, ja korvaus perustuu käypään markkina -arvoon. Käypä markkina -arvo määritellään yleensä korkeimmaksi hinnaksi, jonka yksityinen myyjä tarjoaisi kiinteistöstä.
Kuitenkin merkittävät verkkotunnukset muuttuivat, kun Yhdysvaltojen korkein oikeus teki vuonna 2005 ratkaisunsa Kelon ja Uuden Lontoon kaupungin välillä. Tässä tapauksessa New London, Connecticut, halusi tuomita suuren osan maasta, joka oli taloudellisesti lamaantuneella alueella. Maa oli tarkoitus siirtää yksityiselle kehittäjälle, joka aikoi rakentaa asuntoja, osakehuoneistoja ja liikerakennuksia. Alueen asukas Suzette Kelo, joka ei halunnut menettää kotiaan, teki kanteen New Londonia vastaan.
Korkein oikeus päätti viiden tai neljän päätöksellä kaupungin hyväksi. Tämä oli merkittävä tapaus siinä mielessä, että se viittasi siihen, että ”julkinen käyttö” voitaisiin nyt määritellä millä tahansa tavalla, joka toi lisäverotuloja hallintoelimelle tai kunnalle. Siitä lähtien yli 40 osavaltiota on muuttanut pääasiallisen julkisen mielenosoituksen vuoksi huomattavia verkkotunnuslakejaan määritelläkseen voimakkaammin ”julkisen käytön” merkityksen. Joissakin perustuslaeissa todetaan nyt nimenomaisesti, että merkittävä alue ei voi sisältää takavarikoidun omaisuuden siirtämistä yksityiselle henkilölle tai yhteisölle voiton vuoksi. Muut valtiot ovat olleet vähemmän tiukkoja, ja vuodesta 2009 lähtien merkittävän verkkotunnuksen tarkka määritelmä on edelleen epävarma.