Emolevy on tietokoneen tärkein, taustalla oleva piirilevy. Keskusyksikkö (CPU), Random Access Memory (RAM) ja erilaiset levy- tai optiset asemat on kaikki kytketty sen liitäntöihin. Videoliitäntä ja äänikortti voidaan myös integroida tai lisätä, ja lisäliitäntöjä käyttävät oheislaitteet ja erilaiset laitteet.
Emolevyjen käyttötarkoitus
Yksi emolevyn tärkeimmistä tehtävistä on toimia “keskittimenä”, johon muut tietokonelaitteet kytkeytyvät. Levyä voi olla useita kokoonpanoja eri tarpeisiin ja budjetteihin sopiviksi. Perusteellisimmillaan siinä on useita liitäntöjä tarvittaville komponenteille ja lukuisia mikrosiruja, jotka ohjaavat tietokoneen käynnistystä. Monet tietokoneharrastajat suosivat yhden tyyppistä levyä toiseen verrattuna ja valitsevat valmistajan siihen asennetun laiteohjelmiston tai sen tukemien laitteistotyyppien perusteella.
Lukuisia siruja ja komponentteja on fyysisesti asennettu levylle, mukaan lukien pohjoinen ja eteläinen silta. Nämä ovat kaksi piirisarjaa, joita käytetään prosessorin kanssa mahdollistamaan prosessorin ja muistin välinen kommunikointi. Kaikki tärkeät komponentit on kytketty joko suoraan tai epäsuorasti levyyn, joten se toimii tietokoneen “hermostona”.
Emolevyt ja prosessorit
Emolevyn tärkeä ominaisuus on liitäntä, jota käytetään prosessorin sijoittamiseen. Eri levyillä on erityyppisiä pistorasioita, joissa prosessorin nastat ovat erilaisia. Nämä sopivat kantaan, jolloin se toimii tietokoneen pääprosessorina.
Emolevyt tukevat yleensä tietyntyyppistä suoritinta, kuten AMD™- tai Intel™-suoritinta. Saatavilla olevien prosessorien joukossa on erilaisia suorittimia. 64-bittinen AMD™-prosessori vaatii eri prosessoriaseman kuin 32-bittinen AMD™-suoritin. Jonkun, joka ostaa osia tietokoneen rakentamiseen, on varmistettava, että suoritin ja emolevy ovat yhteensopivia.
RAM ja eri levyt
Emolevyt vaikuttavat myös RAM-muistin määrään ja tyyppiin, jonka käyttäjät voivat asentaa tietokoneeseen. Usein on parasta, että joku käyttää korttia, joka tukee enemmän RAM-muistia kuin hän tarvitsee. Jos RAM-muistille on saatavilla uutta tekniikkaa, uudempaa tyyppiä tukevan levyn hankkiminen voi auttaa laitteiston tulevaisuuden kestävyydessä. Saatavilla on erilaisia RAM-muistityyppejä, joita ilmaistaan termeillä, kuten “Double Data Rate” (DDR) tai “Dual In-line Memory Module” (DIMM), ja uusia muotoja otetaan käyttöön melko säännöllisesti.
Levyillä on myös rajoitus tuettavan RAM-muistin kokonaismäärälle. On tärkeää, että joku valitsee muistitikut, jotka eivät ylitä tätä rajaa. Jokaisella tikulla voi myös olla käytettävän kortin tyypin mukainen muistiraja, joka on ilmoitettu valmistajan toimittaman kortin ohjekirjassa.
Laajennuspaikat ja asemaliitännät
Peripheral Component Interconnect (PCI) -paikkojen määrä vaihtelee emolevystä toiseen, ja siihen voi sisältyä erityisesti näytönohjainkorteille suunniteltu Accelerated Graphics Port (AGP). Näitä paikkoja käytetään liittämään tietokonekoteloon oheislaitteita, kuten video- ja äänikortteja tai modeemeja. Usein otetaan käyttöön uusia muotoja, jotka parantavat yhteysnopeuksia, joten vanhemmat emolevyt eivät välttämättä tue uudempaa laitteistoa.
Korteissa on myös useita Serial AT Attachment (SATA) -portteja tai Integrated Drive Electronics (IDE) -liitäntöjä käytettäväksi kiintolevyjen ja optisten laitteiden kanssa. Kuten muutkin emolevyjen liitännät, nämä muuttuvat ajan myötä uuden tekniikan tullessa käyttöön. Sovittimet voivat olla käyttökelpoisia joissakin tapauksissa, vaikka yleensä tarvitaan uutta korttia, kun kytketään asema uudemmilla kiinnityskaapeleilla.
Koko ja virtalähde
Emolevyä on myös yksi harvoista vakiojalanjäljistä tai -koista. Tämä voi vaikuttaa järjestelmäkotelon tyyppiin, johon kortti sopii. Monet emolevyn valmistajat suosittelevat myös tiettyjä virtalähteitä, jotka on testattu heidän laitteistonsa kanssa. On tärkeää, että kortilla käytetään riittävän suurta teholähdettä ja että virtalähteessä on oikeanlaiset liitännät siihen kytkettäväksi.