Emotionaalinen hidastuminen viittaa tunteiden hitaaseen tai pysähtyneeseen kehitykseen. Tämän tyyppiselle kehityshäiriölle on tunnusomaista useita oireita, kuten hienovaraisten tai monimutkaisten tunteiden puute ja kapasiteetin heikkeneminen tai kyvyttömyys kokea empaattisia tunteita. Koska se on usein oire taustalla olevasta mielenterveydellisestä tai fysiologisesta tilasta, psykologin tai neurologin huolellinen arviointi on usein perusteltua, jos oireita ilmenee.
Henkisestä hidastumisesta kärsivillä ihmisillä on yleensä vaikeuksia tunteiden kokemisessa tai tunteiden ilmaisemisessa. Usein tämän tilan sairastuneiden kehitysviive vaikeuttaa tai ei mahdollista potilaiden oppimista ja kypsymistä emotionaalisten kokemusten kautta, mikä johtaa emotionaalisen kasvun pysähtymiseen. Potilaat eivät ehkä pysty täysin selittämään, kokemaan tai ilmaisemaan sitä, mitä jotkut psykologit kutsuvat “hienovaraiseksi” tai “monimutkaiseksi” tunteeksi, kuten myötätuntoa tai huolta.
Joissakin tapauksissa potilaat eivät kehitä täysin kykyään havaita sosiaalisia vihjeitä ja reagoida niihin, ja heillä voi olla vaikeuksia olla vuorovaikutuksessa ryhmässä tai henkilökohtaisissa keskusteluissa. Tämä näkökohta voi olla samanaikaisesti sosiaalisten oppimishäiriöiden, kuten autismin, kanssa, mikä voi vaikeuttaa joidenkin potilaiden ystävystymistä tai suhteiden luomista. Muita oireita, joita voi esiintyä emotionaalisen hidastumisen yhteydessä, ovat mielialan vaihtelut, korkea ahdistuneisuus, masennus, paniikkikohtaukset ja itsetunto tai kehonkuvan häiriöt.
Emotionaalinen hidastuminen on yleensä oire eikä häiriö itsessään. Se voi olla ominaista kymmenille erilaisille mielenterveyden häiriöille, mukaan lukien skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja persoonallisuushäiriöt. Se voi liittyä mielenterveyden tai fyysisen kehityksen häiriöihin tai esiintyä ensisijaisesti itsestään. Koska mahdollisten syiden kirjo on niin valtava, voi olla hyvin vaikeaa tunnistaa syy tai vastuulliset tekijät ja lähes mahdotonta ilman ammattiapua. Jopa psykologien ja neurologien avulla potilaat voivat käydä läpi pitkän pitkän diagnostiikkajakson ennen kuin tarkka syy voidaan selvittää, eikä tällöinkään voida taata täydellistä selitystä.
Mielenterveyden ja emotionaalisten häiriöiden lisäksi muita mahdollisia syitä emotionaalisiin kehitysongelmiin ovat äärimmäiset fyysiset tai emotionaaliset traumat. Potilaat, jotka kokevat traumaattisen tapahtuman, kuten seksuaalisen hyväksikäytön, vakavan onnettomuuden tai hengenvaarallisen tilanteen, voivat kehittää tunnehäiriöitä, jotka voivat ilmetä henkisenä hidastumisena. Vaikka traumaattinen alkuperä voi olla yleisempi lapsilla ja nuorilla esiintyvillä tunnehäiriöillä, trauma voi myös aiheuttaa vakavia emotionaalisia ongelmia aikuisille. Sekä lapset että aikuiset, joilla ilmenee emotionaalisen hidastumisen oireita trauman jälkeen, voivat hyötyä psykologisesta arvioinnista ja hoidosta.
Vaikka emotionaaliset kehitysongelmat voivat aiheuttaa suuria haasteita sekä potilaiden että heidän perheidensä elämään, tilanne on usein kaukana toivottomasta. Kun potilas on diagnosoitu oikein, hän voi alkaa oppia lisää tilansa hallinnasta ja näkymistä työskentelemällä lääkäreiden ja terapeuttien kanssa hallintastrategioiden kehittämiseksi. Potilailla, joilla on emotionaalinen kehitysvamma, on usein mahdollisuus elää täysi, menestyvä ja onnellinen elämä, vaikka oireet jatkuvat.