Endogeeninen kasvuteoria on teoria, jonka ovat kehittäneet pääasiassa taloustieteilijä Paul Romer ja hänen tohtorinopettaja Chicagon yliopistossa Robert E. Lucas. Se on vastaus uusklassisia talouskasvumalleja koskevaan kritiikkiin, jossa oletettiin, että teknologinen muutos oli ulkoisesti määräytynyt, mikä johti pessimistiseen johtopäätökseen, että hallitus ja markkinapolitiikka eivät voi tehdä mitään talouskasvun lisäämiseksi pitkällä aikavälillä. Endogeenisen kasvun teoria viittaa siihen, että teknologinen muutos on vastaus markkinoilla oleviin taloudellisiin kannustimiin, joita valtion tai yksityisen sektorin laitokset voivat luoda ja/tai vaikuttaa.
Uusklassiset kasvumallit eivät voineet vastata joihinkin hyvin perustaloudellisiin kysymyksiin, etenkin talouskasvun eroihin ja elämänlaatuun kehittyneiden ja kehitysmaiden välillä. Jos teknologinen muutos olisi todellakin eksogeeninen ja kaikkien vapaasti saatavilla, ainoa tapa, jolla rikkailla mailla olisi dramaattisesti korkeampi elintaso, on se, jos köyhillä mailla on huomattavasti vähemmän pääomaa ja valtava tuotto lisäinvestoinneille. Jos näin olisi, rikkaista maista köyhiin maihin olisi suunnattava valtavia pääomavirtoja ja elintaso olisi tasoitettava, mutta itse asiassa näin ei ole.
Endogeenisen kasvun teoriassa teknologinen muutos on ideoiden tuottamisen funktio. Uudet ideat johtavat uusiin ja parempiin tavaroihin sekä parempiin tuotantotekniikoihin ja laadukkaampiin vanhoihin tavaroihin. Teknologista muutosta voidaan siten lisätä tarjoamalla monopolivaltaa patenttien ja tekijänoikeuksien avulla innovoinnin nopeuttamiseksi.
Toinen tapa lisätä teknologista muutosta on investoida inhimilliseen pääomaan, joka on koko kansan inhimillisen tiedon summa. Koulutus ja muut investoinnit inhimilliseen pääomaan maa voi lisätä työntekijöiden tuottavuutta ja lisätä talouskasvua. Endogeenisen kasvun teoria ennustaa myös, että lisäarvon tuotteisiin ja tietoon tehtävistä investoinneista johtuvat heijastukset ovat itsessään eräänlainen teknologinen kehitys ja lisäävät kasvua.
Endogeenisen kasvun teorialla on useita poliittisia vaikutuksia. Ensinnäkin johtopäätös, että politiikalla ja instituutioilla on merkitystä ja ne voivat vaikuttaa kasvuun. Sen sijaan, että maat joutuisivat odottamaan eksogeenisen teknologisen kehityksen toteutumista tai rajoittuisivat lyhyen aikavälin kasvuvauhtiin, joka johtuu politiikan aiheuttamasta säästöasteen noususta, endogeenisen kasvun teoria viittaa siihen, että hallituksen ja yksityisen sektorin politiikat voivat vaikuttaa pitkään -määräaikainen kasvu.
Köyhä maa, jolla on vähän inhimillistä pääomaa, ei voi rikastua pelkästään hankkimalla enemmän fyysistä pääomaa, joten investoinnit inhimilliseen osaamiseen koulutuksen ja työntekijöiden koulutusohjelmien kautta ovat yksi avain kasvun saavuttamiseen. Myös hallituksen politiikat, jotka lisäävät innovaatioita innovaatioihin, voivat johtaa kasvuvauhtiin. Näitä politiikkoja voivat olla esimerkiksi tutkimukseen ja kehitykseen myönnettävät tuet ja immateriaalioikeuksien suojan vahvistaminen.