Energiahinta on verotyyppi, joka lasketaan energiatuotteesta. Esimerkiksi energian hinta voidaan määrätä öljyn, sähkön, hiilen ja kaasun myynnille tai ostolle. Paikallinen, osavaltion, maakunnan tai liittohallitus voi periä energiaveroja. Energiatuotteita voidaan verottaa huomattavasti eri verokannoilla maittain. Jopa saman maan sisällä energiahinnat vaihtelevat usein suuresti kaupunkien tai maakuntien välillä.
Kestävän energiapolitiikan edistämiseksi jotkut maat tarjoavat yksityishenkilöille ja yhteisöille energiahintatarjouksia uusiutuvien energialähteiden käytöstä. Esimerkiksi yksityiset kansalaiset, jotka käyttävät aurinko-, tuuli- tai biopolttoaineita energialähteinä, voivat saada tuloverotusta joissakin maissa. Muut maat myöntävät yrityksille veronalennuksia uusiutuvan energian laitteiden käytöstä tai kestävien liiketoimintatapojen omaksumisesta. Jotkut maat yrittävät vähentää uusiutumattomien energialähteiden käyttöä määräämällä energiamaksuja uusiutumattomista energiatuotteista, kuten öljystä tai maakaasusta.
Säännökset, tullitariffit ja rajoitukset koskevat usein energiatuotteita, joita tuodaan tai viedään maiden välillä. Tämäntyyppiset verot ja rajoitukset ovat usein joko kauppa- tai tuotekohtaisia. Tuonti- ja vientilainsäädännön noudattamiseksi maahantuojien ja viejien on ehkä hankittava maakohtaiset sertifikaatit, lisenssit tai asiakirjat.
Ennen kuin tuodaan tai viedään energiatuotteita maiden välillä, tuojien ja viejien on ymmärrettävä, sovelletaanko tapahtumaan tuontitulleja tai vientitulleja. Energian vientitariffi on eräänlainen tullitariffi, joka määrätään maahan tuotuihin energiatuotteisiin. Toisaalta energian tuontitariffi voidaan määrätä maasta poistuville energialähteille.
Jotkut maat vaativat tuojia ja viejiä hankkimaan lisenssejä energiahyödykkeiden vaihtamiseksi maiden välillä. Tullietuuksia voidaan soveltaa joihinkin energiatuotteisiin sen mukaan, onko energian tuonti- tai vientitapahtumaan osallistuvien maiden välillä olemassa etuuskohteluun perustuvia kauppasopimuksia. Tuonti- ja vientitariffien arvioinnin lisäksi jotkut maat perivät energiamaksuja tuoduista ja viedyistä tuotteista. Maa voi esimerkiksi periä energiatuotteesta polkumyyntitulleja.
Kansainvälisillä energiakaupan markkinoilla monet maat käyttävät yhdenmukaistettua tariffitaulukkoa arvioidessaan energiamaksua. Tällaiset aikataulut voivat auttaa yksinkertaistamaan liikevaihtoveron laskemista. Lisäksi yhdenmukaistettu tariffiaikataulu voi auttaa varmistamaan, että energiatuotteista peritään oikeita maksuja, sillä se sallii maiden luokitella energiatuotteet käyttämällä kansainvälisesti standardoituja nimiä ja numeroita.