Esisydänjohto viittaa johonkin kuudesta standardista EKG- tai EKG-johtimesta tai elektrodista, jotka on asetettu rintaan, jotta saadaan 12-kytkentäinen EKG-raportti, joka näyttää graafisesti sydämen sähköisen toiminnan. 12-kytkentäinen EKG koostuu 12 erilaisesta sydämen akselinäkymästä, jotka on saatu 10 eri johtimesta: kuusi ennenaikaista johtoa ja yksi kullakin raajalla. Tohtori Frank Wilson esitteli ennenaikaisten johtimien käytön 1940 -luvulla sydämen sähköisen aktiivisuuden tarkempaa mittaamista varten, ja tämä standardi on pysynyt rutiinina, paitsi jos muutoksia tarvitaan juoksumattoharjoituksiin. Jokainen esijohto on merkitty “V” ja sen elektrodinumero, kuten “V1” tai “V3”.
Kuusi esisuoraa johtoa on sijoitettu etuosan rintaan vakiokokoonpanossa. V1 sijoitetaan rintalastan oikealle puolelle neljännen rintakehän tai kylkiluun väliin, kun taas V2 sijoitetaan suoraan rintalastan poikki rintakehän vasemmalle puolelle. V4 on sijoitettu viidenteen rintakehän tilaan vasemman solisluun keskikohdan alapuolelle. Taaksepäin työskennellessään esijännitysjohto V3 kiinnitetään suoraan V2: n ja V4: n väliin. V5 ja V6 ovat samalla tasolla kuin V4 vasemman etuakselin linjan ja vasemman midillariilin kohdalla.
Kymmenen elektrodin hyödyntäminen mahdollistaa sydämen sähköisen aktiivisuuden arvioinnin 10 eri akselilla ja kolmella erillisellä tasolla. 12-johtiminen EKG mittaa sydämen sähköistä toimintaa X-akselia pitkin, joka jakaa sydämen oikeaan ja vasempaan puoliskoon; Y -akselia pitkin, joka jakaa sydämen etu- ja takapuoliskoon; ja Z -akselia pitkin, joka jakaa sydämen ylä- ja alaosaan. Tämä arviointiaste johtaa suureen datan replikointiin kahdeksan riippumattoman johdon ja neljän redundanttisen elektrodin kanssa. Malmivuo ja Plonseyn tekstin Bioelectromagnetism mukaan kaikki 12 johtoa tallennetaan kuitenkin kuvion tunnistamisen parantamiseksi ja siten EKG -arvioinnin diagnostisen arvon parantamiseksi.
Kunkin ennenaikaisen johdon osuus kaikista näistä tiedoista 12 akselia pitkin ja kolme sydäntä jakavaa tasoa mahdollistaa loukkaantumisalueen hyvin tarkan tunnistamisen. Hapen puute tai iskemia voi aiheuttaa tilapäisiä muutoksia tiettyihin EKG -johtimiin. Sydänkohtaus tai sydäninfarkti (MI) johtaa muuttuviin muutoksiin eri sydänjohtimiin riippuen erityisestä infarktialueesta – esimerkiksi etu-, taka- tai huonommasta -, koska sähköiset impulssit keskeytyvät kudosvaurion ja kuoleman vuoksi.