Epänormaali psykologia on psykologian haara, joka käsittelee käyttäytymistä, jota pidetään epänormaalina, sekä psykologisia ilmiöitä, joita ei ole täysin selitetty, kuten unia, muuttuneita henkisiä tiloja ja hypnoosia. Tämän psykologian haaran tavoitteena on ymmärtää tällaisen käyttäytymisen perimmäiset syyt, määrittää, miten ja jos käyttäytymiseen tulisi puuttua, ja kehittää hoitosuunnitelma, joka auttaa yksittäistä potilasta. Ihmiset, jotka hakevat apua psykologeilta, neuvonantajilta ja psykiatreilta, hyötyvät epänormaalin psykologian tutkimuksesta. Se on myös erittäin mielenkiintoinen aihe ihmisille, joilla on mahdollisuus käydä epänormaalia psykologian kurssia koulussa.
“Epänormaalin” käyttäytymisen määritelmä voi olla liukas, ja se on muuttunut radikaalisti ihmiskunnan historian aikana. Mielenterveys- ja emotionaalisia häiriöitä, huonosti mukautuvaa käyttäytymistä ja käyttäytymistä, jotka aiheuttavat merkittävää epämukavuutta, tutkitaan epänormaalissa psykologiassa. Psykologit ovat myös kehittäneet kattavan oppaan tutkituista olosuhteista. Tässä oppaassa, jota kutsutaan diagnostiikka- ja tilastollisiksi käsikirjoiksi, annetaan tarkat määritelmät epänormaaleista tiloista sekä diagnoosikriteerit ja tiedot hoitovaihtoehdoista.
Diagnostiikka- ja tilastollisessa käsikirjassa (DSM) on esiintynyt ja kadonnut erilaisia olosuhteita, jotka kuvaavat muuttuvia asenteita ihmisten käyttäytymiseen. Jossain vaiheessa esimerkiksi homoseksuaalisuus sisällytettiin DSM: ään väitteellä, että se oli sosiaalisesti huonokuntoinen käyttäytyminen, jota voitaisiin hoitaa. Nykyään tämä väite ei ole yleisesti hyväksytty psykologisessa yhteisössä, ja homoseksuaalisuus on poistettu DSM: n sivuilta, kun taas lukemattomia muita sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä käyttäytymismalleja on lisätty.
Psykologian parissa työskentelevät ihmiset haluavat yleensä parantaa psyykkistä apua hakevien ihmisten emotionaalista hyvinvointia. Kun joku menee lääkäriin esimerkiksi masennuksen vuoksi, lääkäri voi käyttää DSM: ää diagnosoimaan masennuksen, mutta potilas tarvitsee myös apua, joka voi olla eri muodoissa riippuen psykologin lähestymistavasta ongelmaan. Ihmiset voivat myös hakea hoitoa esimerkiksi sosiaaliseen ahdistuneisuushäiriöön, vihahäiriöihin ja moniin muihin elämänlaatua heikentäviin tiloihin.
Epänormaalin psykologian ala tunnustaa, että psykologiseen kehitykseen liittyy monia vaikutuksia, mukaan lukien tilanteet, ympäristövaikutukset ja genetiikka. Heidän tavoitteensa ei ole pakottaa ihmisiä saavuttamaan “normaalia”, vaan auttaa ihmisiä, jotka kamppailevat mielenterveyden ja emotionaalisten häiriöiden kanssa, jotta he voivat elää tyydyttävämpää ja aktiivisempaa elämää. Jotkut työskentelevät tutkimuksessa ja opiskelevat ihmisiä kollektiivisena kokonaisuutena oppiakseen lisää ihmisten käyttäytymismalleista, kun taas toiset työskentelevät hoidon tarjoajina ja tarjoavat palveluja suoraan yksilöille.