Romaaneissa, proosassa tai muussa kirjallisessa teoksessa esiintyviä hahmohahmoja esitetään yleisölle joko epäsuorasti tai suoraan. Suoran karakterisoinnin kautta kirjoittaja kertoo lukijalle näistä ominaispiirteistä. Sitä vastoin epäsuora karakterisointi näyttää lukijalle nämä ominaisuudet. Tämä karakterisointimuoto saavutetaan yleensä puheen, ajatusten, vaikutusten, toimintojen ja ulkonäön yhdistelmällä, joka tunnetaan nimellä STEAL -menetelmä.
Ensimmäinen epäsuoran karakterisointimenetelmä on käyttää puhetta tavalla, joka edustaa luonnetta riittävästi ja paljastaa tietyt ominaisuudet yksilöstä. Hahmojen piirteet ja persoonallisuus paljastetaan lukijalle vuoropuhelun avulla. Tämä puhe voi puhua yksittäisen hahmon toimesta ja paljastaa tiettyjä piirteitä itsestään tai se voi olla vuoropuhelu, jonka toinen hahmo puhuu yksilöstä.
Tämä karakterisointimuoto edellyttää myös, että tekijä välittää tiettyjä persoonallisuuksia ja luonteenpiirteitä hahmojen ajatusten kautta. Monet romaanit ja muut kirjalliset teokset paljastavat lukijan hahmon yksityiset tunteet ja ajatukset. Esimerkiksi sen sijaan, että yksinkertaisesti todettaisiin “Adam tuntui surulliselta”, joka olisi esimerkki suorasta luonnehdinnasta, kirjoittaja saattaa välittää Aadamin surun lukijalle paljastamalla hahmon yksityiset ajatukset. Ajatuksien ja tunteiden epäsuoran ilmaisemisen kautta lukijat voivat ehkä kehittää paremman ymmärryksen ja läheisemmän suhteen hahmoon.
Kolmas menetelmä on osoittaa hahmon vaikutus muihin yksilöihin. Tämä saavutetaan yleensä paljastamalla muiden hahmojen ajatukset ja toimet suhteessa yksilöön. Kirjoittajan on näytettävä, miten muut hahmot tuntevat yksilön ja miten he ovat vuorovaikutuksessa hahmon kanssa. Tämä menetelmä on ehkä yksi vaikeimmista saavuttaa, koska se on hieman kaksinkertainen, joten kirjoittajan on näytettävä muiden hahmojen reaktiot paljastaakseen kyseisen henkilön vaikutuksen ja epäsuoran karakterisoinnin.
Kaksi viimeistä menetelmää saavutetaan paljastamalla hahmon toiminta ja ulkonäkö. Sen sijaan, että kirjoittaja yksinkertaisesti kertoisi yleisölle, mitä hahmon toimet ovat, kirjailija näyttää teot paljastamalla yksilön käyttäytymisen. Esimerkiksi jos Aadam on innoissaan, kirjoittaja osoittaa tämän paljastamalla Aadamin teot sen sijaan, että sanoisi: ”Aadam oli innoissaan”. Samalla tavalla hahmon fyysiset ominaisuudet paljastetaan lukijalle epäsuorilla menetelmillä, kuten sanomalla: ”Aadamin kirkkaat siniset silmät loistivat odotuksesta.”