Erillinen omaisuus on omaisuutta, jonka yksi puoliso omistaa avioliitossa. Jos avioliitto päättyy, puolisot säilyttävät omistusoikeutensa erilliseen omaisuuteensa, eikä heidän tarvitse jakaa tätä omaisuutta omaisuuden jaon kanssa. Sitä vastoin avioliitto- tai yhteisöomaisuus on molemmat puolisot luontoissuorituksina ja ne on jaettava oikeudenmukaisesti avioeron sattuessa. Ennen naimisiinmenoa on tärkeää pohtia erillistä ja yhteisöomaisuutta koskevia kysymyksiä.
Pääsääntöisesti omaisuutta, joka on pidetty ennen avioliittoa ja joka pidetään erillään, pidetään erillisenä omaisuutena. Ota kuitenkin esimerkki yrityksestä. Jos yksi puoliso omistaa yrityksen ja harjoittaa sitä, avioliiton aikana saadut tulot voidaan katsoa yhteisön omaisuudeksi. Kumppanin voidaan katsoa omistavan yrityksen osuuden, vaikka hänen nimensä ei olisikaan yrityksessä. Näin ollen, jos pari erosi, sitä ei ehkä pidettäisi erillisenä omaisuutena.
Muita esimerkkejä erillisestä omaisuudesta ovat esimerkiksi pankkitilit, joita pidetään erillään muiden varojen kanssa. Perintö ja avioliiton aikana saadut lahjat voivat myös olla avioliiton ulkopuolista omaisuutta, jos ne pidetään erillään, samoin kuin vaihto. Näistä varoista saatavia tuloja käsitellään kuitenkin joillakin alueilla yhteisön omaisuutena. Kaikki avioliiton purkamisen jälkeen hankitut asiat ovat myös erillistä omaisuutta; toisin sanoen, jos pari eroaa ja toinen entinen kumppani ostaa talon, toinen ei voi vaatia osuutta talosta.
Avioliiton ja ei -avioliiton omaisuuden raja voi joskus tulla kiistanalaiseksi avioeromenettelyn aikana. Vaikka omaisuus olisi kokonaan yhden henkilön nimissä, voi olla syytä väittää, että siitä on tullut yhteisön omaisuutta sen käyttötavan vuoksi. Esimerkiksi yhden kumppanin nimellä olevaa pankkitiliä, jota molemmat kumppanit käyttivät, ei pidetä enää erillisenä omaisuutena.
Tämä ongelma selittää, miksi jotkut parit tekevät avioliittoa koskevia sopimuksia. Nämä sopimukset määrittelevät selkeästi avioliittoon tuodun erillisen omaisuuden ja vahvistavat, että tätä omaisuutta ei muuteta yhteisön omaisuudeksi avioliiton aikana. Omaisuuslainsäädäntö voi muuttua hyvin monimutkaiseksi ja ihmiset, jotka ovat huolissaan omaisuudestaan, saattavat haluta suojella niitä avioehtosopimuksella. On viisasta varmistaa, että osa omaisuudesta pidetään erillään eikä niitä voida kiistää, jotta niihin pääsee nopeasti käsiksi avioeron tai asumuseron sattuessa.