Laissa erityinen aikomus on mielentila, jossa jonkun on oltava tietyntyyppisten tuomioiden standardin mukainen. Tällaisissa tapauksissa henkilö aikoo ryhtyä tiettyyn toimintaan ja on tietoinen seurauksista. Rikokset, jotka edellyttävät todistusta erityisestä tarkoituksesta, sisältävät ryöstöjä ja varkauksia. On olemassa useita puolustuksia, joita voidaan käyttää yritettäessä väittää, että tätä standardia ei ole täytetty ja että vastaaja ei ole syyllinen syytettyyn rikokseen.
Jotta erityinen aikomus voitaisiin todistaa, on osoitettava, että joku aikoi tehdä jotain, kuten riistää toiselta omaisuuden, täysin tietoisena seurauksista. Pelkkä tarkoitus ei kuitenkaan riitä tuomioon; syytetyn on myös oltava syyllistynyt toimiin, jotka kohtuudella olisivat johtaneet aiotun tavoitteen saavuttamiseen. Näin ollen henkilö, joka haluaa varastaa naapurin auton, ei ole syyllinen, jos joku muu varastaa sen.
Yleinen esimerkki erityisestä aikomuslaista on murtovarkaus. Jos joku aikoo ottaa toiselle kuuluvan omaisuuden ja murtautuu asuntoon tekemään sen, häntä voidaan syyttää murtovarkaudesta. Toisaalta, jos joku murtautuu taloon nukkumaan, tätä henkilöä syytetään vain murtumisesta ja sisäänpääsystä, koska omaisuutta ei ole erikseen tarkoitus. Varkauden yhteydessä on myös osoitettava, että syytetty otti omaisuuden haltuunsa säilyttää tai myydä sen ja riistää siten laillisen omistajan. Päinvastoin, jos joku poimii vahingossa jonkun toisen takin turkin tarkastuksessa ja palauttaa sen myöhemmin, tämä ei ole varkaus, koska henkilöllä ei ollut aikomusta pitää takkia.
Tämä eroaa yleisestä tarkoituksesta, joka on suunnitelma harjoittaa laitonta toimintaa. Jos tiettyä tarkoitusta ei voida todistaa tietyssä tapauksessa, on silti mahdollista todistaa, että henkilö on tehnyt rikoksen ja että hänet on rangaistava. Esimerkiksi joku, joka vie naapureiden auton ilman lupaa mennä kauppaan, voidaan syyttää joyrittämisestä; henkilö ei aikonut pitää autoa, joten se ei ole varkaus, mutta autoa käytettiin edelleen ilman lupaa.
Tapauksissa, joissa jotakuta syytetään tietystä tarkoituksellisesta rikoksesta, syyttäjän on kyettävä osoittamaan sekä se, että henkilö teki kyseisen teon että että kyse oli erityisestä tarkoituksesta. Yksi puolustus tällaisiin rikoksiin on päihtymys, jossa joku väittää, ettei hänellä ollut kykyä tahallaan tietyssä tilanteessa.