Esitedirektiivi on Euroopan unionin antama toimeksianto. Yleensä esite on oikeudellinen asiakirja, joka selittää yleisölle myydyn osakkeen tai osakerahaston tiedot. Esitedirektiivin ovat laatineet EU: n jäsenvaltiot yhtenäisten pääomamarkkinoiden luomiseksi kaikkialla Euroopassa. Esitedirektiivi muutti esitteen määritelmää ja sitä, miten se olisi toimitettava mahdollisille sijoittajille ja asiakkaille. Se virtaviivaistaa osakkeiden osto- ja myyntiprosessia ja edellyttää, että vain asianomainen sääntelyviranomainen valvoo tiettyjä liiketoimia.
Vaikka esitedirektiivi tuli voimaan 31. joulukuuta 2003, jokaisella Euroopan unionin osavaltiolla oli tarvittava lainsäädäntö täytäntöön 2005. heinäkuuta XNUMX saakka. Lisäaika antoi jäsenvaltioille mahdollisuuden kehittää infrastruktuuria uusien säädösten täytäntöönpanemiseksi. Yritykset käyttivät aikaa myös uusien esitteiden mukaisten esitteiden laatimiseen.
Direktiivi suunniteltiin alun perin eurooppalaisen solidaarisuuden käsitteen ympärille. Sen tarkoituksena oli tiedottaa yleisölle yrityksen erityispiirteistä. Yrityksen toiminnan tosiasioiden ja lukujen uskottiin olevan riittävän tärkeitä, jotta kuluttaja voisi tehdä tietoon perustuvan päätöksen rahoitustuotteen ostamisesta.
Esitedirektiivin tavoitteena oli luoda uusi sääntelyjärjestelmä, joka valvoisi osakeesiteprosessia ja lainoja kaikkialla Euroopan unionissa. Jos yhden maan sääntelyviranomainen hyväksyy esitteen, se on voimassa kaikissa muissa jäsenvaltioissa. Yhtiön ei tarvitse antaa erilaista esitettä jokaiselle Euroopan unionin osavaltiolle.
Jotta tämä prosessi toimisi, esitteen laativan yrityksen on perustettava kotivaltio. Toisin sanoen sillä on oltava sääntömääräinen kotipaikka Euroopan unionin maassa ja sen on oltava käytettävissä vastaamaan kyseisen maan sääntelyviranomaisten tiedusteluihin. EU: n sisäisten yhtiöiden lisäksi Euroopan unionin ulkopuolisten yritysten esite voidaan myös hyväksyä jäsenvaltiossa.
Esitedirektiivistä on useita poikkeuksia. Esimerkiksi jos henkilö, jolle esite tarjotaan, on pätevä sijoittaja tai jos esite tarjotaan alle 100 henkilölle, yrityksen ei tarvitse ottaa mukaan jäsenvaltion sääntelyviranomaista. Muut poikkeukset koskevat transaktioiden dollarin määrää.
Jos yritys ei noudata esitedirektiivin ohjeita, sen osakkeita ja joukkovelkakirjoja ei listata Euroopan unionissa. Sen sijaan arvopaperit on listattava valuuttamarkkinoilla. Tämä voi aiheuttaa osakkeen arvon menetyksen ja pakottaa liikkeeseenlaskijan toimittamaan lisätietoja mahdollisille sijoittajille.