Etanolipolttoaine on vaihtoehtoinen polttoaine bensiinille. Tyypillisesti se valmistetaan joko jyvistä, kuten maissista tai maissista, tai sokeriruokoista. Yhdysvalloissa maissia käytetään pääasiassa etanolin valmistukseen, kun taas muissa yleensä lämpimämmissä paikoissa sokeriruoko on ensisijainen biomateriaalin lähde sen valmistuksessa. On myös mahdollista tislata tämä polttoaine maaöljystä, vaikka termiä käytetään yleensä viittaamaan bioetanoliin.
Joissakin tapauksissa tämäntyyppistä polttoainetta voidaan käyttää sekoittamattomana modifioidussa bensiinimoottorissa, mutta paljon yleisempi on löytää 85% bensiini- ja 15% etanolipolttoaineseos. Tätä seosta voidaan käyttää suoraan missä tahansa bensiinimoottorissa. Se palaa puhtaammin moottorissa aiheuttaen vähemmän saastumista. Jos etanoli on valmistettu uusiutuvista biolähteistä, se vähentää myös fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Etanolipolttoaineella on muutamia haittoja; sen energiatiheys on pienempi kuin bensiinin, joten säiliö ei mene niin pitkälle kuin bensiinisäiliö, ja sen käynnistäminen voi olla vaikeampaa hyvin kylmissä lämpötiloissa.
Etanolipolttoainetta käytetään myös hapen lisäaineena bensiiniin. Aiemmin tähän tarkoitukseen käytettiin kemiallista metyylitert-butyylieetteriä (MTBE). Tämä kemikaali on jäänyt suosimatta, koska MTBE on vaarallinen ja erittäin haitallinen ympäristölle. Etanoli voi tarjota saman tehtävän ilman haitallisia ympäristövaikutuksia. Hapettava bensiini parantaa oktaanilaatua, parantaa palamista ja vähentää hiilimonoksidipäästöjä. Tämä käytäntö näkee enemmän käyttöä talvikuukausina kuin kesällä.
Yhdysvalloissa bioetanolipolttoaine valmistetaan pääasiassa maissista tai maissista. Tämä johtuu suurelta osin Yhdysvalloissa kasvatettavan maissin määrästä ja sen viljelyn helppoutta. Sokeriruoko ei ole yhtä helposti kasvatettavissa Yhdysvalloissa.
Tämän lähestymistavan kriitikot väittävät, että maissin muuttamiseksi etanoliksi tarvittava kokonaisenergiapanos on lähes sama kuin polttoaineen energia. Tämän polttoaineen valmistus on kuitenkin suhteellisen uusi liiketoiminta Pohjois -Amerikassa, ja prosessin odotetaan paranevan. Nykyinen tuotantoprosessi on lähes muuttumaton tapaan, jolla maissiviskit valmistettiin uraauurtavina päivinä. Myös etanolipolttoaineen valmistus maissista on muuttumassa rajoitetusta tuotannosta monikansallisten yritysten laajamittaiseen tuotantoon. Nämä suuret yritykset tutkivat tapoja tehostaa prosessia.
Lämpimässä ilmastossa käytetään sokeriruokoa. Tämä prosessi on paljon edullisempi talteenotetun energian kannalta. Joissakin tapauksissa jäljelle jäänyt ruokokuitumateriaali poltetaan myös biopolttoaineena, kun sokerit on poistettu sokeriruo’osta. Tämä lisää prosessista talteen otetun energian kokonaismäärää.
Brasilia ja eräät Karibian saaret ovat merkittäviä kannattajia sokeriruo’on lähestymistavalle. Etanolipolttoaine on merkittävä tekijä näiden paikkojen polttoainevaatimuksissa, ja sen merkitys todennäköisesti kasvaa edelleen. Brasilia on ehkä se maa, joka on mukauttanut tämän tekniikan merkittävimmin, sillä 20% autoista käyttää nyt puhdasta etanolia ja vähintään 50% bensiinin ja etanolin seosta. Polttoaineen uskotaan myös vaikuttavan merkittävästi Yhdysvaltojen energiayhtälöön huolimatta energiataseen taloudellisuudesta. Etanoli on kasvava liiketoiminta, ja se on tarkoitettu.