Euroopan valuuttayksikkö, joka tunnetaan myös nimellä ECU, oli Euroopan valuuttajärjestelmän kirjanpitovaluutta vuosina 1979–1998 ja euron edeltäjä. Sen valuuttakoodi oli XEU, mutta joskus käytettiin myös EDU: ta. Euroopan rahayksikkö ei ollut todellinen valuutta, koska seteleitä tai kolikoita ei ollut olemassa. Se oli kiinteä valuuttakori – joukko valuuttoja useista maista – tarkoituksena vakauttaa valuuttakursseja ja edistää rahan vakautta Euroopassa.
Euroopan valuuttayksikkö, valuuttakurssimekanismin (ERM) väline, vahvisti kaikkien osallistuvien eurooppalaisten valuuttojen painotetun keskiarvon. Tämä loi kollektiivisen keinotekoisen valuutan, jonka tarkoituksena oli valjastaa ja vakauttaa Euroopan jäsenvaltioiden valuutat. ERM myös kiinnitti kaikki valuutat kahdenvälisellä velvoitteella +/- 2.25%: n vaihteluvälille.
Euroopan valuuttajärjestelmä päätti laskea Euroopan valuuttayksikön kiinteäksi valuuttakoriksi. Valuuttakorit käyttävät ennalta määrättyä valuuttajoukkoa kollektiivisen arvon tai summan määrittämiseen. Arvoa laskettaessa kunkin valuutan määrä pysyy kiinteänä – alun perin vahvistettuna ja muutettuna tarkistuksen yhteydessä – ja kunkin valuutan paino vaihtelee. Painot laskettiin prosentteina Euroopan yhteisön (EY) bruttokansantuotteesta, kansainvälisen kaupan tasoista ja merkityksestä varantovaluuttana.
Kansainväliset sijoittajat hyötyivät Euroopan valuuttayksiköstä, koska se oli vakaampi kuin sen eurooppalaiset valuutat. Tämä oli odotettavissa, koska painotettuun keskiarvoon perustuva valuutta osoittaa lievempiä kurssivaihteluita kuin yksittäisten valuuttojen liikkeet. Tämä vakaus antoi ulkomaisille sijoittajille mahdollisuuden monipuolistua ja laajentua ilman, että heidän tarvitsisi luottaa yksittäisen maan valuuttaan, mikä lisäsi jäsenyhteisöjen leveyttä ja valtaa.
Euroopan valuuttayksiköstä tuli suurin luotu keinotekoinen valuutta. Kansainväliset yritykset EY: ssä laskivat varoja ja velkoja eurooppalaisina valuuttayksiköinä, näissä yksiköissä laskettiin liikkeeseen joukkovelkakirjoja, ja 80 -luvun lopulla osuuksilla käytiin kauppaa Euroopan ulkopuolella. Laajentuneet markkinat antoivat eurooppalaisille valuuttayksiköille mahdollisuuden ottaa käyttöön monia varsinaisen valuutan tehtäviä.
Huolimatta suuresta roolistaan investoinneissa ja joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskussa, Euroopan valuuttayksikköä käytettiin harvoin kotimaisten transaktioiden suorittamiseen. Useimmat kotimaan rahapolitiikat jättävät itse asiassa huomiotta valuuttakorin vaikutukset, koska kotimaan rahanhankintaan liittyvät tapahtumat olivat merkityksettömiä. Kaikki liikepankit eivät tarjonneet mahdollisuutta maksaa Euroopan valuuttayksiköinä, vaikka osa matkashekeistä annettiin valuutassa.
Euroopan valuuttayksiköiden syntyminen tuli toivosta lopullisesta yhtenäisestä eurooppalaisesta valuutasta. Euro korvasi käytännössä valuuttakorin vuonna 1999 suhteessa 1: 1. Eurosetelit ja -kolikot alkoivat kiertää ja korvata Euroopan kotimaisia valuuttoja vuonna 2002.
Euroopan valuuttayksikön toteuttaminen joukkovelkakirjamarkkinoilla ja investointitarkoituksissa on inspiroinut ehdotuksia lisä kollektiivisista valuutoista. Ehdotettu Aasian valuuttayksikkö ja maailman valuuttayksiköt ovat molemmat mallintaneet ideansa Euroopan valuuttayksiköstä. Molemmat ehdotetut valuutat ovat kuitenkin kohdanneet monia esteitä, ja ne ovat luonteeltaan teoreettisia.